Archesin kansallispuisto Utahissa sisältää nimensä mukaisesti kaaria... paljon kaaria. Kansallispuistossa on yli kaksi tuhatta luonnollista kivikaarta, kun mukaan lasketaan hyvin pienetkin. Paremmin se on kuitenkin tunnettu muutamasta isommasta kaarestaan. Etenkin Delicate Archista, joka seisoo ohuena 18 metriä korkeana puolikaarena korkealla kallion reunalla sekä Utahin rekisterikilvissä. Alueella on sopiva sekoitus kahta maakerrosta: huokoista hiekkakiveä sekä savipitoisempaa maata. Sadetta on riittävästi, jotta huokoinen hiekkakivi syöpyy tuulen mukana kulkeviksi hiekanjyviksi muttei liikaa, jotta savipitoisempi maa-aines pysyy kasassa. Siksi siis kaaria.
Archesista tehtiin ensin kansallismonumentti vuonna 1926 ja kansallispuisto vuonna 1965. Syyskuun loppupuoliskolla vuonna 2017 sinne rullasi sininen Nissan Rogue hieman päiväretkeilemään. Alla on legendaa tuosta vierailusta. Syyskuu on keskilämpötilojen mukaan varsin mainiota aikaa käydä paikanpäällä. Lähtö oli aamulla parin tunnin ajomatkan päästä Grand Junctionin kaupungista, koska kansallispuiston viereinen Moab oli aivan liian kallis. Puistoon päästiin sopivasti pitkän autojonon hännille. Vuonna 2016 kansallispuistossa kävi lähes 1,6 miljoonaa vierailijaa.
Saapumassa sisäänkäynnin jonoon (ja valitsemassa paljon hitaamman kaistan)
Kannanotto puskurissa.
Mutkitteleva tie vierailukeskukselta puistoon.
Kansallispuiston päätie.
Balanced rock.
Vierailukeskus tuli
katsastettua ennen kuin noustiin mutkittelevaa tietä pitkin ylös
puistoon ja suoraan päätietä kohti Delicate Archin polun lähtöpaikkaa, Wolfe Ranchia.
Paikalla oli muitakin, joten onneksi sen parkkipaikka on suuri. Delicate Arch on puiston suurin vapaasti seisova kaari ja kovin vetonaula, joten ei ihme, että kapasiteettia on. Polku kaarelle ja takaisin on 4,8 km pitkä. Nousua reitillä on 146 metriä ja 1474 metrin korkeudessa merenpinnalta sijaitseva kaari on lähellä reitin korkeinta kohtaa. Reitti on helpohko mikäli lämpötila pysyy siedettävissä lukemissa. Tuulisessa syksyisessä keskipäivässä lämpöä oli korkeintaan 25 astetta. Enemmän huoletti horisontin ukkoskuurot.
Wolfe Ranch löytyy Delicate Arch trailin alkupäästä.
Polku Delicate Archille on suosittu.
Kaukainen vaeltaja.
Delicate Arch on lähes kulman takana.
Delicate Archia ihmetellessä vierähti tovi jos toinenkin.
Oli se hieno. Päällimmäisenä mieleen painui kuitenkin tuuli, joka piiskasi huipulla todella kovaa. Kaarella tuli tuulesta huolimatta palloiltua ympäriinsä reilu puoli tuntia ennen laskeutumista takaisin alemmas ja kohti seuraavia kaaria.
Kuivahtanut puu.
Ute intiaanien tekemiä kalliopiirroksia lähellä Wolfe Ranchia.
Tie Windowsille.
Windows on alue, jossa sijaitsee useita jykeviä kaaria. Alue on nimetty kahden kallioseinämässä olevan "ikkunan" mukaan. Parkkipaikka on pieni. Ensimmäisellä ympäriajolla ei löytynyt paikkaa, mutta onneksi toisella tärppäsi. Noin kilometrin pituinen polku kierrättää pohjoiselle ja eteläiselle ikkunalle sekä turret archille. Lähistöllä sijaitsee lisäksi tuplakaari, Double arch, jonka näkee myös parkkipaikalta ja pohjoiselta kaarelta. Sen voi myös bongata Indiana Jones and the Last Crusaden alussa. Double Arch on puiston korkein (34 m) ja toiseksi pisin (44 m) kaari.
Samalla alueella lähempänä päätietä sijaitsee Garden of Eden, josta löytyy korkeita hiekkakivimuodostelmia. Kaarien päällä kiipeily on kiellettyä, mutta joitain kallioseinämiä saa kiipeillä. Garden of Edenissä kohdalle sattui hieno esimerkkitapaus.
Pohjoinen ikkuna.
Polku Turret Archille.
Pohjoinen ja eteläinen ikkuna Turret Archin läpi nähtynä.
Matkalla Garden of Edeniin Windowsin tietä.
Luonnon oma kiipelyseinä Garden of Edenissä.
Archesissa olisi helposti vierähtänyt toinenkin päivä, mutta tällä eeppisellä road tripillähän ei ollut tarkoituksena juosta paikkoja läpi. Olikin siis aika siirtyä Moabin pikkukaupunkiin syömään ja jatkaa siitä Mesa Verden kansallispuiston "juurella" sijaitsevaan Cortezin pikkukaupunkiin. Legenda road tripistä jatkuu siis sieltä.
Hole in the rock valtatien 191 varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti