Bremerhaven

Lauantai 30.10. Tarkoituksena on tutustua merenrannalla, Weserjoen suulla, sijaitsevan Bremenin sataman, Bremerhavenin, tarjontaan. Matka alkaa jälleen kerran päärautatieasemalta. Perinteen vuoksi laitan siitä kuvan, vaikka rakennus on tylsän ruma ja lisäksi katutason kohdalta rempassa.

Hauptbahnhof (tuolla taustalla)

Kaupungissa ei pitäisi keskustaa lukuunottamatta olla mitään, joten suunta on sinne. (Valtavaa satamaa ei tässä tapauksessa lasketa, koska sinne ei turistia edes päästettäisi pyörimään)

Syksyistä

"Tyylikästä"

Syksyistä toimintaa pohjoisen rannikkokaupungeissa on veneiden nosto talvihuoltoon & -säilytykseen. En kylläkään tiedä tarvitseeko näillä leveysasteilla sitä tehdä. Joka tapauksessa rannalla venesatamassa nostettiin venettä. Penkin alla on Bremeniläistä kansanjuomaa, Beck's:iä, joka lienee yksi Saksan tunnetuimmista olutmerkeistä. Sisältö on bulkkilageria.

Veneennostoa

60-luvulla rakennettu Richtfunkturm ei ole kaunis näky, mutta onneksi se on rakennettu rannalle siten, ettei sitä tarvitse katsella joka paikasta.

Richtfunkturm

Tornin lähistöllä on kaupungin vanha satama, minkä kaukaisin pääty on nykyään museokäytössä. Sataman laidalta löytyy Deutsches Shiffarhts museum, joka on suuri laivoihin, veneisiin ynnä muuhun vesillä liikkumiseen keskittynyt museo. Valokuvaus oli kiellettyä, mutta niin vain siellä yksi jos toinenkin kaivoi kassistaan kameraa. Omani olin jättänyt repun ja takin kanssa säilytyslokeroon. Ihan hyvä niin, vaikka olisin mielelläni näyttänyt oman näkökulmani toisen maailmansodan aikaisesta kahden hengen minisukellusveneestä Seehundista, jollainen löytyy museosta museokäyttöön muokattuna. Tarkoittaen, että toisen kyljen runkoa on poistettu ja korvattu plekseillä, jotta sisälle näkisi. Oli muuten ahdas härveli. Miehistö joutui istumaan paikallaan koko tehtävän keston ajan.

Aaltoileva nurmikko, Seute Deern (purjevene) sekä Columbus-Center

Satama-altaassa oli laiva jos toinenkin, mutta kiinnostavin oli museoksi muutettu toisen maailmansodan aikainen sukellusvene Wilhelm Bauer. Kyseinen venetyyppi ei ehtinyt sodassa kunnolla tositoimiin, mikä lienee hyvä juttu sillä kyseessä oli aikansa selvästi edistynein sukellusvenetyyppi. Näitä liitettiin muutamia liittoutuneiden laivastoihin sodan jälkeen.

U-2540 Wilhelm Bauer

Sisällä on ahdasta. Todella ahdasta. En tiedä mikä oli paatissa palvelleiden keskipituus, mutta veikkaisin olleen itseäni selvästi lyhyempiä. Todella mielenkiintoinen härveli. Tunnelmaa luotiin pyörittämällä kajareissa karismaattisen saksalaisäänen kertomaa legendaa. En ymmärtänyt muuta kuin "Wasserbomb, Wasserbomb... und wieder Wasserbomb." Legenda ehti pyöriä muutaman kerran käynnin aikana ja joka kerta tuo kohta oli suuri kohokohta, joka laittoi hymyilyttämään. Mahtoikohan olla tarkoituksena. Suosittelen käymään.

Kulkuaukko komentopaikalle

Periskoopissa Seute Deern

Sukelluspuku ja sukeltajan uloskäynti peräosassa

Sukellusveneestä takaisin kaupungin pariin. Kaupungin näyttävin rakennus päiväsaikaan on mielestäni aivan rannalla sijaitseva Sail City -torni, joka on ulkonäöltään nimensä mukainen. Itselleni on epäselvää onko katolla tarkoitus olla maston poikkipuu vaiko komentosilta. Mieleeni tulee lähinnä jälkimmäinen. Katto tulee vastaan 80 metrissä ja antennin kanssa korkeutta on 140 metriä. Mainitsemani "päiväsaikaan" saattaa herättää ihmetystä, mutta vastaus selviää tekstin loppupuolella. Sail Cityn vieressä on konferenssikeskus sekä suurikokoinen ja sisältään välimerihenkinen Mediterraneo ostoskeskus.

Atlantic Hotel Sail City

Rantaa pitkin eteenpäin jatkaessa silmiin osuu jotain outoa. Houkutteleeko tuo muka syömään ranskalaisia? Mitäköhän huumeita niissä on seassa.

Öh, WTF!?!?

Eteenpäin jatkettaessa vastaan tulee kaupungin eläintarha Zoo am Meer. Pieni, mutta moderni ja mielenkiintoinen. Siitä lisää seuraavassa bloggauksessa. Näkymä eläintarhan edustalta "taaksepäin" tulosuuntaan on ihan jees.

Sail City, Klimahaus ja hieman Columbus-Centeriä

Eläintarhassa käydessä alkaa sataa... Hienoa... Tarina jatkuu käynnin jälkeen lähistöllä sijaitsevalta vuonna 1854 rakennetulta majakalta. Käsittääkseni kaupungin korkein majakka (niitä on rannalla pari lisää).

Grosse Leuchturm

Takaisin kohti Klimahausia ym.

Alexander von Humboldt (1906)

Ruodoksi yllättävän iloinen

Tähän väliin osui käynti Klimahausissa. Myös siitä lisää seuraavassa bloggauksessa. Klimahausista oli kätevä poistua vanhan satama-altaan yli kohti keskustaa käyttäen pitkää ja leveää putkea

Kävelyputki yli vanhan satama-altaan

Pimeys oli laskeutunut Klimahauskierroksen aikana. Tästä päästään sopivasti aikaisemmin mainitsemaani kaupungin hienoin rakennus teemaani. Yövalaistu Klimahaus vie mielestäni voiton.

Klimahaus

Yllä oleva kuva on otettu 90 asteen käännöksen tehneen kaiteen päältä 8 sekunnin valotuksella. Sail City katkeaa valitettavasti komentosillan yläpuolelta. Putki on pyöreää ja olin tyytyväinen siihen, että kamera pysyi mutkakohdassa sen päällä kun sopivasti asetteli, joten en viitsinyt yrittää mitään liian hienoa saadakseni kaiken kuvaan. Gorillapodia en ottanut mukaan, koska en matkannut yksin ja sen virittämiseen menee matkaseuran kannalta ajateltuna liikaa aikaa. Lisäksi häiriönä oli pokkarinsa kanssa manaillut saksalainen setä, jonka puheesta ei ottanut mitään selvää. Kovasti sillä oli mulle kerrottavaa kameroiden suhteen, mutta puhui huonompaa saksaa kuin minä. Osasi toki enemmän sanoja, mutta ei osannut lausua ainuttakaan.

Keskustan ja luultavasti koko kaupungin korkein kirkko on parissa aikaisemmassa kuvassa taustalla näkynyt 86 metrinen Bürgermeister-Smidt-Gedächtniskirche. Karmea nimi, joten paikalliset kutsuvat ilmestystä Grosse kircheksi eli suureksi kirkoksi. Lopulta aika pienikokoinen.

Grosse kirche

Kirkon edestä kulkevaa kävelykatua pitkin pääsi aukiolle, jonka reunassa halkaistiin vettä.

Vedenhalkaisija

Yllä oleva kuva on mystisen sininen. Vika ei ole kameran valkotasapainossa, joka on äärimmäisen harvoin väärässä, vaan selitys löytyy alta.

Sama aukio toisesta suunnasta

Aukion laidalla sijaitsee ostospaikkojen lisäksi kaupunginteatteri.

Kaupunginteatteri

Yhteenvedon paikka. Kaupunki on pieni ja tunnelmaltaan melkoisen kuollut aivan ydinkeskustaa lukuunottamatta. Satama on valtava, mutta sinne ei turisti päädy. Keskustan turistikohteet ovat hyviä ja tykkäsin rannan rakennuskannasta. Varsinkin Klimahaus pimeällä on näkemisen arvoinen.

Seuraavaksi on luvassa special edition Zoo am Meeristä ja Klimahausista.

Leipzig

Lauantai 23.10. ja kohteena Sachsenin osavaltiossa sijaitseva puolen miljoonan asukkaan Leipzig. Kaupungin päärautatieasema on pinta-alaltaan Euroopan suurin. Valtavaan rakennukseen mahtuu 2 identtistä pääsisäänkäyntiä, 24 raidetta ja kellariin parin kerroksen verran ostoskeskusta. Rakennuksessa on kaksi pääsisäänkäyntiä, koska rakennuksessa oli aikoinaan kahden yhtiön asemat. Kaikenkaikkiaan erittäin hieno ja toimiva asema.

Leipzig Hauptbahnhof

Leipzig Hauptbahnhof

Kaikki eivät osanneet noudattaa tolppaan liimattuja ohjeita.

Rautatiaseman lähistöllä on korkea talo ja viihtyisä puisto. Talo on nimeltään Wintergartenhochhaus ja korkeutta sillä on pyörivän kattokoristeensa kanssa 106,8 metriä. Kuvissa oleva puisto ei ole välttämättä Wintergarten, koska rakennus oli tien toisella puolella.

Wintergartenhochhaus

Puisto oopperan ja rautatieaseman välissä

Oopperatalon edessä on suurehko aukio, Augustusplatz. Aukion ympäristö pommitettiin atomeiksi toisessa maailmansodassa. Mm. oopperatalo on aikaisemmin ollut spektaakkelimaisempi. Alla oleva kuva on otettu suuren suihkulähteen kohdalta. Itse lähde oli suljettu. Kenties yöpakkasten pelossa. Harmi, mutta menetteleehän se mystisenä sienenäkin.

Oopperatalo edestä

Kaupungin ensimmäinen hochhaus eli korkea rakennus sijaitsee Augustusplatzin reunalla. Torni ei ole erityisen korkea, mutta kehottaa työntekoon.

Krochhochhaus

Aukion eteläreunalla oli menossa jonkinlaista tapahtumaa...

Der Mendenbrunnen (tuo patsastolppa)

...ilmeisesti siellä tempaistiin vapaiden koulujen puolesta.

Kukkapenkki

Aukion eteläpäädyssä on kolmas versio konserttitalosta. En tiedä mitä ensimmäiselle tapahtui, mutta toinen atomisoitui 2. maailmansodassa. Julksivussa on kivat heijastukset. Myös kuvaaja on asemoitunut siten, että päätyi kuvaan, mutta webbikokoon pienennetystä kuvasta voi olla hankala löytää.

Gewandhaus

Konserttitalon vieressä sijaitsee kaupungin korkein rakennus: City-Hochhaus. Kulkee myös nimellä Panorama Tower. Korkeutta rakennuksella on 142,5 metriä. Antenni mukaanlukien 155,4 metriä. Ei näytä mistään suunnasta pelkältä ylisuurelta laatikolta. Tykkään.

City-Hochhaus

Katolla, 120 metrin korkeudessa, sijaitsevalle näköalatasanteelle pääsi kolmella eurolla, joten lähdin oitis ylös tarkastamaan näkymät. Näkyvyyttä haittasi mystinen usva, mutta ei se mitään. Onneksi pakkasin 15 mm objektiivin lisäksi mukaan 300 mm saakka menevän zoomini: toimi oivana kaukoputkena!

Alla olevat panoraamat on otettu 15 millisellä ja ovat neljästä kuvasta kasatut. Molemmissa kuvissa on pari pientä ongelmaa, mutta älkää antako sen haitata. Kokonaisuus toimii.

Päivitys: Blogger/Picasaweb ei salli yli 1600px kokoja. Kuvatekstissä on linkki suurempaan kokoon (imageshack). Toimii niin kauan kuin toimii.
Update: Blogger/Picasaweb doesn't allow over 1600px dimensions. The captions contain links to bigger pictures (imageshack). They work as long as they work.

Panorama (3500x713)

 Panorama (2700x744)

Tornin vieressä on muinaisen linnoituksen jäänteet. Toimii nykyään kulttuurikeskuksena.

Moritzbastei

Uusi kaupungintalo on hieno näky. Katua ylittäessäni kuvaan jäi myös vanhanmallinen, mutta hyväkuntoinen raitiovaunu.

Neues Rathaus & Alter raitiovaunu

Ylitin kyseistä katua, koska olin matkalla oikeudenjakopaikalle.

Varjo

Kanaali

Yllä olevassa kuvassa oikealla häämöttää yksi Saksan korkeimman oikeuden rakennuksista. Kyllä tuossa kelpaa oikeutta jaella.

Das Reichsgericht

Muuta lähistöltä bongattua:

Tuunattu pysähtymismerkki

Beethovenbrucke

Aika suunnata ydinkeskustaan. Siellä on nähtävänä muun muassa valkea kirkko ja tummunut patsas. Vierailuhetkellä tummunut patsas oli varjossa ja valkoinen kirkko auringonpaisteessa. Haastava kuvattava, etten sanoisi.

Thomaskirche

Thomaskirche vetää turisteja puoleensa kuin magneetti ferromagneettisia metalleja. Suurin syy lienee kirkon entinen työntekijä, joka on haudattu keskelle lattiaa. Alue on narulla eristetty, mutta kieltoa on taidettu rikkoa pari kertaa.

Johann Sebastian Bach

Keskustorilta löytyy vanha kaupungintalo, jossa piisaa leveyttä. Puolet torista on suljettu, koska alla olevia tiloja (kyllä, siellä on jotain muutakin kuin kalliota) muokataan jonkinlaisen tunnelin osaksi. Tai niin sen wikipediasta ymmärsin.

Altes Rathaus

Marktplatz pohjoisen suuntaan

Torin äärellä on runsaasti syömis- ja juomismahdollisuuksia. Aika tankata tankki täyteen. Ruokatauon jälkeen taaperran kohti keskeisiä shoppailualueita.

Vasemmasta reunasta puuttuu jotain?

Saksalainen normikadunkulma

Hansahausin sisällä

Shoppailualueen toisella laidalla on toinen kaupungin tunnetuista kirkoista. St. Nikolai oli DDR:n kaatumista edesauttaneiden mielenosoitusten alkupaikka.

St. Nikolai ja Nikolaisäule

Kirkko on sisältä värimaailmaltaan valkoista, vaaleanpunaista ja vihreää. Toimii vaikkei etukäteen uskoisi. Ulkona on yksi tukirakennetolppa.

St. Nikolai sisältä

Jotain aivan muuta:

Trabanttien kokoontumisajo

Leipzig on hieno kaupunki. Suosittelen!