21.-23.12. tuli vietettyä Raumalla. Lämpötila pyöri parhaimmillaan/pahimmillaan miinus kahdenkymmenen kieppeillä, mutta siitä huolimatta jonkin verran tuli taaperrettua ulkosalla kameran kanssa. Pakkasen puolella oleva metallimötikkä saa kädet kylmiksi melko nopeasti, mikäli pelkkä ilman kylmyys ei siihen jo riitä.
Bussissa Tampereelta Raumalle (2h 40 min) oli tylsää, joten kikkailin hetken kameran kanssa.
Maaseutua jossakin Rauman lähistöllä
Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki. Sai kaupunkioikeudet vuonna 1442. Mitään niin vanhaa ei kaupungista taida kuitenkaan löytyä yhtä kirkkoa ja toisen kirkon raunioita lukuunottamatta. Rauman näkyvin maamerkki on vesitorninmäellä sijaitseva, vuonna 1964 nykymuotoonsa vanhan vesitornin ympärille valmistunut vesitorni. Tornin korkeutta en pikaisesti tonkimalla löytänyt, mutta mäen huippu on 30 metriä merenpinnan yläpuolella ja tornin näköalatasanne on 66,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Siten vesitornin korkeus on suurinpiirtein 40 metriä ilman antennia.
Vesitorni
Kaupungintalon vanhempi osa
28 hehtaarin kokoinen Vanha Rauma on pohjoismaiden suurin yhtenäinen puutalokaupunki ja UNESCON maailmanperintökohde. Vanhimmat talot ovat 1700-luvun alusta, sillä aikaisemmat ovat tuhoutuneet suurissa tulipaloissa. Vanhassa Raumassa sijaitsee myös Suomen kapein katu, Kitukränn. Alueen keskus, joskaan ei maantieteellinen keskus, on kauppatori, jonka reunalla sijaitsee Vanha Raatihuone eli vanha kaupungintalo vuodelta 1776.
Vanha Raatihuone
Kauppatorin reunalla
Kauppatorin kulmassa
Kitukränn - Suomen kapein katu
Vanhan Rauman reunalla, erittäin lähellä kauppatoria, tönöttää Pyhän Ristin Kirkko, joka on rakennettu 1400-luvulla. Valkoinen torni on toiminut maamerkkinä merimiehille.
Pyhän ristin kirkko
Vanhan Rauman länsireunalta löytyy suuri ja mahtava, jopa kaksisalinen, elokuvateatteri Iso-Hannu. Tämän voisin kuitenkin ottaa mielelläni myös Braunschweigiin sillä Iso-Hannussa näkee sentään elokuvia propagandafilmeiksi dubattujen elokuvien sijaan.
Iso-Hannu
Lähistöltä löytyy Vanhan Rauman teemaan sopiva grilli.
Ykkös-Grilli
Kaupunkia halkovan kanaalin sorsilla oli sula vesi vähissä.
Kanaali
Rauman satama on kaikkitietävän wikipedian mukaan Suomen viidenneksi suurin satama. Satamassa sijaitsee lisäksi STX Europen telakka, jossa rakennetaan parhaillaan ristelijää (kuvassa vasemmalla). (Korjaus: autolauttaa Englantiin)
Telakkaa ja satamaa
Viime Rauman vierailuni ovat olleet lopulta melko kosteita reissuja, koska yhtenä vierailukohteena on paikallinen olutguru, tuo reittausblogia pitävä veljeni. Tämänkertainen matka ei tehnyt poikkeusta. Maisteltavana oli mm. Brysselistä ostamani Cantillon...
Cantillon Gueuze 100% Lambic Bio
... jonka etiketti kertoo mielipiteeni oluesta. Ostaessani en tuota toki tiennyt, muuten olisin ottanut varmana valintana vaikkapa jotain tripel tyyppistä tai ihan mitä tahansa missä lukee trappist ym. Cantillon Gueuze maistuu vahvasti navetalta, mutta on periaatteessa ihan juotavaa verrattuna aikeisemmin maistamaani, myös Brysselistä ostaamaani, 3 Fonteinen vastaavaan, joka täytti vanhanajan navettalemullaan koko huoneen välittömästi avaamisen jälkeen ja maistui erittäin erittäin erittäin vahvasti siltä miltä veikkaisin kyseisen navetan maistuvan. Joka tapauksessa en suosittele Cantillon Gueuzea tai mitä tahansa muutakaan gueueueueueuzea kuin hardcore olutnörteille, jotka pystyvät arvostamaan kyseistä tyyliä ja sen erityispiirteitä mystisestä ikiaikaisesta valmistusprosessista lähtien. Voitaneen mainita, että paikallinen olutnörtti tykkäsi uudesta haastavasta kokemuksesta, vaikka muistaakseni pisteytti hieman alle olutopas.infon keskiarvon.
Onneksi iltaman isäntä oli hankkinut parempaa juotavaa, kuten esimerkiksi norjalaisen Nøgne Ø:n maanmainiot India Pale Ale sekä #100, joka on tyyliltään Double IPA.
Nøgne Ø India Pale Ale
Aamulla oli ns. "henki pois" fiilis, vaikka noin neljän tunnin yöunet sohvalla kahden koiran kanssa menivät ihan mukavasti ja lievään krapulaan yhdistämäni oireet katosivat viimeistään yhdeltätoista. Pönttöä piti silti halata vielä pariin kertaan senkin jälkeen. Vatsa oli aivan sekaisin. Syyksi epäilen jonkin oluen hiivoja. Ensimmäisenä tekee mieli osoittaa Cantillonin suuntaan. Noh, ei siinä mitään. Yksi uusi kokemus oli halata Satakunnan liikenteen liikkuvaa pönttöä. Iltapäivällä sai sentään jotain pysymään sisällä ja vatsa oli ok seuraavana aamuna. Extreme touhua tämä oluenmaistelu.
Nokian lähistöllä kohti Tamperetta
