Leissigen

Työmatka Sveitsiin road-trippinä, jonka määränpäänä oli vuoristohotelli Leissigenin kylän yläpuolella Thunjärven rannalla. Tapahtui Marraskuussa. Blogi on "hieman" jäljessä muiden kiireiden vuoksi. Selitettävää ei juurikaan ole, joten kuvaraporttina edetään.

Autobahn

Tunnelissa jossain Bernin lähellä

Thun on ohitettu ja vuoristo alkaa

Panoramanäkymä hotellilta ensimmäisenä aamuna

Hotellilla pyörinyt kissa

Lehmiä ja niiden kelloja piisaa

Shakkilauta

Pimeys on laskeutunut

Värikästä

Järven rannalla naapurikylässä

Syksy

Metsässä

Valo & varjo

Aina ei ollut aurinkoista

Goslar

Goslar on maailmanperintökohde Harz-vuoriston pohjoisreunalla. Hopeakaivostoiminta teki kaupungista rikkaan ja keisarillinen palatsi toi rispektiä. Goslar on koristeellinen paikkakunta, toisin kuin vuoriston keskellä sijaitseva hyvin pelkistetty Clausthal-Zellerfeld, josta on kuvia edellisessä kirjoituksessa.

Saavuin kaupunkiin Clausthal-Zellerfeldistä. Tavoitteena oli käydä keisarillisella palatsilla (Kaiserpfalz), koska se oli vielä näkemättä vaikka Goslarissa olin aiemmin käynytkin. 

Taapersin ensin rautatie/bussiasemalta keskustorille (Markt).

 Kellotorni

Pullea paikallinen

Keskusta oli autiomman näköinen kuin edellisellä vierailulla, joka oli joulumarkkinoiden aikaan, jolloin Schuhhof ja Markt sekä välissä olevat tilat olivat täynnä kojuja ja väkeä.

Schuhhof  (panorama)

Markt (panorama)

 

 Marktbrunnen Adler

Kaiserworth

Marktkirchhof

Matka jatkui vähitellen kohti palatsia. Sinne on vain lyhyt matka torilta, mutta päätin mennä kiertotietä.

Turistit ihmettelevät jotain

Jääkärimuistomerkki

Goslarin keisarillinen aika alkoi vuonna 1009. Palatsin perustuskivi asetettiin paikoilleen vuonna 1025 ja palatsirakennusta laajennettiin muutamaan otteeseen seuraavan sadan vuoden aikana, koska keisarit viihtyivät kesäpalatsissaan. Lisäksi alueelle rakennettiin mm. katedraali, kappeli ja muita rakennuksia. Vuoden 1253 jälkeen palatsi ei enää ollut hallitsijoiden käytössä ja se alkoi rappeutua. Nykyään palatsista on jäljellä vain päärakennus (Kaiserhaus) sekä pieni osa katedraalia. Palatsin edessä on kaksi kopiota Braunschweigin leijonasta osoittamassa Braunschweigin muinaista mahtia.

Kaiserpfalz

Viikonloppuista alkuiltaa juhlisti nurmikolle ja patsaille kerääntynyt suurilukuinen joukko epämääräisiä tyyppejä. Kaikkitietävä wikipedia kertoilee, että alueella olisi alkoholi ja kokoontumiskielto, mutta käytäntö lienee toinen.

Palatsilta kiirehdin junaan, kiirettä piti kunnes asemalla huomasin katsoneeni muistiinpanojani hieman väärin. Junan lähtöajaksi olin katsonut bussin lähtöajan Clausthal-Zellerfeldistä. Onneksi en ollut ainoana liikkeellä Goslarissa vaan bongasin aseman terassilta sattumalta tuttuja, joiden kanssa saattoi jatkaa illanviettoa ensin kyseisellä terassilla ja sen jälkeen Braunschweigissa.

Yhteenvetona voisi todeta, että Goslar on pieni, mutta hieno paikka.

Clausthal-Zellerfeld

Seuraavat kaksi julkaisua Harzin vuoristosta ovat arkistojen kätköistä kaivettuja. Sijoittuvat elokuun loppupuolelle, mutta pääsivät unohtumaan kun aloitin julkaisutahdiltaan pitkäksi venyneen Italianmatkan käsittelyn.

Ensimmäisenä Clausthal-Zellerfeld, joka on 15000 asukkaallaan suurin vuoriston "sisällä" sijaitseva kaupunki. Kuten nimestä voi päätellä, kaupunki koostuu kahdesta lähekkäin sijaitsevasta paikkakunnasta, jotka on yhdistetty. Paikkakunnan erikoisuus on teknillinen yliopisto, jossa on jopa 4000 opiskelijaa.

Saavuin kaupunkiin bussilla Goslarista, jonne olin saapunut junalla Braunschweigista. Mutkittelevilla teillä näkyi paljon moottoripyöräilijöitä, joiden vauhtia pyrittiin hidastamaan erilaisilla julisteilla, jossa muistutettiin vaaroista jne.

Bussi vuoristotiellä

Päätin mennä bussilla Zellerfeldin läpi Clausthalin keskustaan ja kävellä sieltä takaisin Zellerfeldiin. Ensivaikutelman perusteella kaupunki on erilainen verrattuna muihin Saksalaisiin kaupunkeihin. Puutalot ovat varsin koristelemattomia eikä perinteisiä ristikkorakenteita näy. Näkymät ovat hieman kuin Suomessa. Moottoripyöriä on kaikkialla kauniina aurinkoisena kesäpäivänä.

Lehmä Clausthalin pääkadun varrella

Rathaus

Clausthalin Marktkirche on kaikkitietävän wikipedian mukaan Euroopan suurin (ehjä) puukirkko. Suurempiakin on ilmeisesti ollut. Kirkko on valmistunut 1642. Clausthal paloi 1634.

Marktkirche

Big Cash Casino - näyttää tosi rahakkaalta

Clausthalin pääkatu

Clausthalin ja Zellerfeldin välillä on jatkuvaa asutusta, mutta päätin kiertää niittyjen ja lammikoiden kautta.

 

Ruokailuhetki niityllä, osa I

Ruokailuhetki niityllä, osa II

Horsmat valkoisina

Zellerfeldin katunäkymää

Zellerfeldin keskustassa on suurehko kivikirkko. Jotainhan on aina remontissa. Tällä kertaa Clausthalin Rathausin / Marktkirchen ympäristö sekä Zellerfeldin kirkko. Zellerfeldin keskusta on suunnilleen yhtä pieni kuin Clausthalinkin. Kauppoja on vähemmän.

St.-Salvatoris-Kirche

Kaivosmuseo

Zellerfeldiä

Keskustassa ei ollut oikeastaan mitään, joten käväisin sen laidalla olleessa Kurparkissa. Puistossa oli museoituina vanhoja kaivosteollisuuden jäänteitä.

Jonkinlainen vedenottopaikka

Toimii edelleen

Yhteenvetona Clausthal-Zellerfeldistä voisi sanoa, ettei sinne kannata asiakseen lähteä ellei sitten talviurheilemaan, ajamaan mutkaisia vuoristoteitä tai opiskelemaan vuoristoisen metsän keskelle.

Seuraavaksi pyörähdys Goslariin.

Milano, part II

Jatkoa edelliseen osaan, joka pyöri ydinkeskustassa. Tässä osassa hypitään hieman kauempana ydinkeskustasta. Yksi kätevä tapa tämän toteuttamiseen on käyttää metroa.

Metro

Ensimmäisenä kurkistus aiheeseen onko Cimitero Monumentale monumentaalinen. Aukioloajat eivät ainakaan ole, sillä paikka menee kiinni jo iltapäivän aluksi, joten tästä tietämättömänä jouduin tulemaan toisena päivänä uudelleen. Hautuumaan sisäänkäynti on monumentaalinen, kuten myös sen edessä ollut tietyömaa.

Cimitero Monumentalen sisäänkäynti

Monumentaalisuus jatkuu myös sisäänkäynnin takana. Kuva on aivan edestä, jossa vielä on jotain pienempääkin esillä. Kuvan taustalla näkyviä suurempia on takamaastossa aivan julmetusti. Turistiryhmiä oppaineen on liikkeellä., Zombeja ei onneksi näy keskipäivän helteessä. Mutta siis joo, Cimitero Monumentale todellakin on monumentaalinen.

Cimitero Monumentalen vaatimattomin osasto

Seuraavaksi lähemmäs keskustaa. Via Dante johtaa Piazza Duomon lähistöltä Castello Sforzescolle, jonka rakennustyöt alkoivat 1300-luvulla ja joka oli 1400-1500 luvuilla yksi euroopan suurimmista linnoituksista. Aivan kaikkea ei linnoituksesta taida olla jäljellä sillä paikka vaihtoi "omistajaa" lukuisat kerrat historiansa aikana. Nykyään paikalla on sotilaiden ja hallitsijoiden sijaan useita museoita.

Via Dante kohti Castelloa

Castellon takana on suuri puisto, Parco Sempione.

Parco Sempione, riippumattoja ja kaupustelija

Hyppäys keskustan eteläpuolelle, josta mieleeni tulee ensimmäisenä graffitit ja tagit. In da ghettooo... Alla oleva kuva on muistaakseni Piazza XXIV Maggiolta, jonne kävelin Porta Genoan metroasemalta ja josta jatkoin kohti keskustaa.

Mercato Comunale

Milano oli, kuten ensimmäisessä osassa mainitsin, Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupunki. Näkyviä jälkiä ei ole paljoa, mutta tässä on yksi. Jesse lienee myöhempi lisäys.

Roomalaisia raunioita Ticinesellä

S. Ambrogio on paitsi metroasema, myös kirkko, jonka rakennutti 379-386 pyhä Ambrosius itse. Mies on näyttävästi esillä kryptan puolella. (Wikipedia-artikkelista löytyy kuva)

Basilica di Sant'Ambrogio

Samalla linjalla jatkaen. Toisaalta, muttei kovin kaukaa, löytyy Santa Maria Delle Grazie, jonka yhteydessä on Cenacolo Vinciano. Erikoisen näköinen rakennus on UNESCOn maailmanperintökohde eikä ehkä vähiten siksi, että siellä sijaitsee Leonardon seinämaalaus "pyhä ehtoollinen" (The Last Supper). Maalausta ihmettelemään tahtovien kannattaa tehdä ajoissa varaus sillä sisälle pääsee päivässä rajoitettu määrä ihmisiä ja raja on matala. Paikka on toisinsanoen helposti loppuunmyyty.

Santa Maria Delle Grazie, Cenacolo Vinciano

Sitten aivan toisiin tunnelmiin: San Sirolle, joka on parhaiten tunnettu (epävirallisesti) samannimisestä jalkapallostadionista (virallisesti Stadio Giuseppe Meazza). San Siron kaupunginosasta lötyy mm. kaksi rataa hevosurheiluun (Ippodromo). Radat on ohitettava metrolta stadionille kävellessä. Matka ei kuitenkaan pääse käymään tylsäksi, sillä pitkän radan betoniseen suoja-aitaan on tehty taidokkaita graffiteja.

San Siron Ippodromon aitaa

Ippodromo

Lopulta pitkän suoran päästä löytyy päämäärä. 85700 henkeä istumapaikoille vetävä San Siron stadion, jossa pyhää palloa potkivat sekä A.C. Milan että Inter. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin eri lähteistä, että stadion ei ole yleensä loppuunmyyty vaan vapaita paikkoja on keskimäärin yli 20000 per matsi.

San Siro

Loppuun vielä pari iltaista otosta.

Castello Sforzesco illalla

Suihkulähteitä Cadorna F.N. -aseman edustalla

Skootteri on katujen kuningas