Jatkoa ensimmäiseen osaan, joka keskittyi enimmäkseen muinaiseen Länsi-Berliiniin. Arvatenkin tämä toinen osa pyörii enemmän muinaisen Itä-Berliinin puolella, joten siirryään oitis DDR tunnelmiin. 386 metriä korkea (118 metrinen antenni mukaanlukien) Fernsehturm valmistui vuonna 1969. Siitä tavoiteltiin Berliinin tunnusmerkkiä ja sehän siitä totisesti tuli. Kyseessä on samalla Saksan korkein rakennelma ja Euroopan neljänneksi korkein vapaasti seisova rakennelma. 204 metrin korkeudessa on näköalatasanne ja sen yläpuolella pyörivä ravintola.
Fernsehturm
Tornin välittömässä läheisyydessä sijaitsee Alexanderplatz, joka on näkymiltään hieman erilainen kuin läntinen verrokkinsa Potsdamer platz.
Alexanderplatz
DDR:n korkeuksien tavoittelu ei jäänyt vain Fernsehturmin varaan vaan Alexanderplatzille valmistui vuonna 1970 tornitalo, joka nykyisin tunnetaan Park Inn hotellina. 125 metrinen rakennus on Berliinin korkein.
Vauhdikasta laskeutumista Park Inn hotellin katolta
Berliner Zeitung Alexanderplatzilla
Yllä näkyvä rakennus ei pilkkua viilaten liene enää Alexanderplatzilla, mutta riittävän lähellä. Lähellä on myös Lemke panimon ravintola, joka sijaitsee jännästi korotetun rautatien alla Hackescher Markt S-bahn aseman lähellä. Junan kulku on havaittavissa, mutta ei pääse häiritsemään kun keskittyy olennaiseen. Panimon Weizen ei muuten ollut aivan perinteinen vehnis. Ihan hyvä, mutta oudon makea. Hyvä siis jos tykkää makeista oluista, kuten allekirjoittanut. Ratebeerin arvioiden perusteella voisi arvata laadun vaihtevan.
Lemke Weizen
Noin neljän sadan metrin päästä Oranienburg Strasselta löytyy normirakennusten välistä jokseenkin spektaakkelimainen Neue Synagoge, joka valmistui 1866 Berliinin pääsynagoogaksi. Otti osumaa 2. maailmansodassa ja rakennettiin uudelleen lähinnä julkisivun osalta. Sisätilat ovat wikipedian kertomuksen mukaan merkittävästi pienemmät kuin ennen muinoin.
Neue Synagoge
Mikäli sattuu janottamaan niin synagoogalta vajaan sadan metrin päästä löytyy Aufsturz niminen ravintola, jonka olutlista on Berliinin mittakaavassa kattava. Henkilökunnan osaamisesta en lähde hehkuttamaan. Tilasin vehniksen (Rothaus Zäpfle) ja vielä osoitin juomalistalta vehniskategoriasta samalla kun ääneen lausuin, mutta sain siitä huolimatta saman firman lähes saman nimisen pilsnerin (Rothaus Tannenzäpfle). Noh, mikäs siinä. Pienistä ei valiteta ja menihän sekin ok, tihkusateen taukoamista odotellessa. Saksalaiset osaavat peruspilsnerinsä tehdä.
Kauas ei tarvitse taapertaa, jotta päätyy Museum Inselille (museosaarelle), joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Melko klassisen oloinen ilmestys. Pilareita ei olla säästetty.
Museum Insel
Museoita on saarella useampi kappale. Päätin käydä Neues Museumissa, jossa on mm. egyptiläinen näyttely. Näyttelyn päätähtenä toimii Egyptiläisten takaisin himoama Nefertiti, jolle on varattu museossa ihka oma nurkkahuone. Hieno on, ei käy kiistämän. Museossa saa kuvata omaan ei-julkiseen käyttöönsä, lukuunottamatta alueita jotka on merkattu valokuvauskieltoon. Käytännössä kielto tarkoitti Nefertitiä. Reppu piti jättää narikkaan, joten päätin mennä kevyenä ja jättää kameran reppuun.
Yksityiskohtia museosaarelta
Alte National Galerie
Museoiden ja Berliinin tuomiokirkon edessä sijaitsee osa entisen Berliinin linnan puistoa, joka on aikojen saatossa ollut mm. natsien paraatikenttänä. Nykyään paikka on yleinen puisto, ja paraativäylät on muokattu pois. Kuvassa näkyvä rakennus on tuore. Reilu vuosi sitten se oli vielä rakennustyömaana. Berliinin linna aiotaan rakentaa uudelleen. Tai ainakin kolme julkisivua siitä loppujen osien ollessa moderneja. Vain rahat puuttuu.
Lustgarten
Lustgarten & Altes Museum
Vuonna 1816 Unter den Linden -pääkadun varteen rakennettu uusi vartiotalo on vartiointikäyttöön melko mahtipontinen ilmestys neoklassisen pilarijulkisivunsa myötä. Vuodesta 1931 eteenpäin rakennus on toiminut sotamuistomerkkinä. Sisältö on vaihtunut kolmesti hallintojen mukana, mutta pääasiallinen idea on pysynyt samana.
Neue Wachen sisällä
Kultasormiset partasuut
Lustgartenin reunalla sijaitseva Berliner Dom eli Berliinin tuomiokirkko on hieno ilmestys. Paikalla on vuodesta 1454 sijainnut jonkinlainen kirkko, jota sitten aikojen saatossa on tuunattu hienommaksi. Hienoimmillaan lieni ennen liittoutuneiden pommituksia. Nykyinen jälleenrakennettu on hieman yksinkertaistettu. Suoraan edestä otettuun kuvaan tunkee mukaan Fernsehturmin antennia ja muutenkin tuntuu jotenkin turhan wikipediahenkiseltä, joten vaihtoehtoista näkymää haettiin... ja löydettiin.
Rathaus Strassen sillalta nähtyä: Berliner Dom
Tuomiokirkoista puheenollen. Gendarmenmarktilta löytyy kaksi kappaletta. Alla olevassa kuvassa vasemmalla on Französischer Dom ja oikealla Deutscher Dom. Molemmat on rakennettu 1700-luvun alussa ja kupolitornit on lisätty 80 vuotta valmistumisen jälkeen. Molemmat ovat nykyään museokäytössä. Kuvan keskeltä löytyy Schillerin patsas ja sen takaa Konzerthaus Berlin.
180° panorama Gendarmentmarktilta
Kreutzbergiä olen nähnyt hehkuttettavan. U-bahnilla tosiaan pääsee kätevästi ympäriinsä, joten piti käydä katsastamassa. Ihan joka paikassa kyseessä ei ole maanalainen kulkutapa.
Hallesches Tor U-bahn asema
Amerika-Gedenkbibliothek
Kreuzbergissä eteen osui hetkinen yllä näkyvän kirjaston jälkeen korkea ja tyylikäs kirkko. Vuonna 1907 valmistunut St. Bonifatius on liitetty saumattomasti viereisiin asuinrakennuksiin.
St. Bonifatius Kirche
Kreuzbergiä taapersin iltasella ympäriinsä kartan osoittamalla paikalla, mutta en nähnyt siinä mitään ylihienon spektaakkelimaista. Etnisiä ravintoloita oli toki ja pirusti peliluolia, mutta ei tällä katsauksella tästä saatu yhtä Turkin suurimmista kaupungeista.
Loppuun vielä totuus saksalaisista.
Makkara on saksalaisille iloinen asia
Berliinistä tulossa vielä kuvasarjaa molemmista eläintarhoista. Kyllä, siellä on kaksi. Alkuperäinen jäi Länsi-Berliinin puolelle, joskin sodasta täystin tuhoutuneena. DDR:n piti toki rakennella Itä-Berliiniin kilpailija lännelle.
(Zoologisher Garten Berlin)
