keskiviikko 27. elokuuta 2014

Yellowstone - Osa I - Geysirien mahti

Eeppinen road trip saavuttaa yhden matkan pääkohteista, Yellowstonen kansallispuiston. Puolet maailman geothermaaleista ja kaksi kolmasosaa geysireistä sijaitsee siellä puiston alla lymyävästä supertulivuoresta johtuen. Paikan ainutlaatuisuus havaittiin jo varhain: Yellowstone on maailman ensimmäinen kansallispuisto ja lisäksi se on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Lisätty listalle toisessa sessiossa eli hyvin aikaisin. Geotermisen aktiivisuuden lisäksi siellä on monimuotoinen luonto, joka ulottuu 9000 neliökilometrin laajuisena kolmen osavaltion alueelle. 

Majoitus oli varattu "söötistä" motellista West Yellowstonen kaupungista. Se on pieni retkeilijöiden tarpeisiin vastaava paikkakunta kansallispuiston länsiportin tuntumassa. Ilmoja ei pidellyt vaan kuurosateet piinasivat. Matkalla oli tullut niin paljon vettä taivaalta, että autosta ei meinannut ulos nähdä. Onneksi iltapäivän aikana sadekuurot vähenivät ja paikoitellen jopa aurinko pilkahti esiin. Lämpötila oli noin kymmenen asteen tuntumassa. Ensimmäisen päivän ohjelmana oli pyöriä geysirien ja kuumien lähteiden parissa alkaen Lower Geyser Basinista ja päättyen Old Faithfuliin.

Päivän suuri opetus oli, että kylmässä ilmassa geothermaaleista runsain mitoin nouseva rikkivedyn katkuinen höyry kondensoituu kaikille pinnoille. Sehän on periaatteessa selvä tapaus, mutta ei tullut kaiken ihmeellisen keskellä mieleen kun kuumien höyrypilvien läpi käveli. Onneksi Sonyn NEX-6 & sel 10-18mm objektiivi kesti melkoisen kostumisen olemattomasta sääsuojauksesta huolimatta. Kuivaamisen jälkeen seuraavien höyryjen läpi kävelyt tapahtuivat kamera takin sisällä.

Yellowstone lähestyy sateessa ajaen

Yellowstonen länsiportilla

Eläimet voivat olla vaarallisia

Kuumien lähteiden reunukset saavat värinsä bakteereista

Ilmoja pidelly

Tässä kohtaa ei saa uida

Kuumien lähteiden höyryt haisevat rikkivedyltä ja kondensoituvat kaikkialle

Grand Prismatic Springin vierellä kävelyreitillä

Grand Prismatic Springin reunus on värikäs

Firehole Riverin jokilaakso höyryää

Tuttavallinen korppi astelee parrulla

Grand Prismatic Spring mäen rinteeltä tihkusateessa nähtynä - liukkaan rinteen kiipeämisen arvoinen

Kukoistusta kuuman lähteen reunalla

Shell Spring näyttää nimensä mukaiselta

Vierailijakeskus Old Faithfulilla

Dramaattinen näkemys Old Faithfulista

Ensimmäisen päivän kohokohta oli ehdottomasti Grand Prismatic Spring kukkulalta nähtynä. Reunalla kulkevalta boardwalkilta ei nähnyt höyryn vuoksi juurikaan veden värejä. Ainoastaan reunan bakteerimattoja sekä taustalla olevalla kukkulalla rinnettä kiipeileviä ihmisiä. Näköalaa ei ole merkattu mihinkään, mutta kukkulalle johtava reitti löytyi helposti. Puiston tunnetuin yksittäinen nähtävyys, Old Faithful, purkautui ennusteen mukaisesti noin 1,5h edellisen purkauksen jälkeen. Ylivoimaisesti korkein matkalla nähty geyserpurkaus, mutta lähes täysin äänetön. Jotenkin vaan odotin, että tuollaiseen voimaan liittyisi ääntäkin.

Seuraavan päivän tavoitteet olivat eläinmaailman ja "normiluonnon" puolella. Reitti kulki Madisonista Norrisiin, josta sitten puiston toiselle laidalle... tämä osa kuitenkin päättyy Artists Paintpotsiin ennen Norrisia, jonka geothermaalit piti jättää väliin ylevämmän tavoitteen, baby biisonin etsimisen vuoksi.

Firehole River höyryää aamulla

Gibbon Fallsin alajuoksu

Mäen harjanteella Artists Paintpotsilla

Polku

Vulkaaninen puro höyryää ja haisee


Jatkoa seuraa uudella teemalla...


perjantai 22. elokuuta 2014

Zion National Park

Eeppinen road trip jatkuu. Grand Canyonilta matka vei Kanabiin nukkumaan, josta aamulla piti jälleen ponnistaa matkaan kohti Zion National Parkkia. Puiston nimi oli alunperin intiaaniperäinen, mutta helpommin lausuttavissa ja ymmärrettävissä olevan nimen ajateltiin aikoinaan tuovan paikalle enemmän vierailijoita. Kanabin suunnasta tulevien pitää ajaa mailin pituisen vanhan tunnelin läpi päästäkseen kanjoniin. Juuri ennen tunnelia lähtee lyhyt polku Canyon Overlookille. Se jäi valitettavasti näkemättä, koska parkkipaikkoja oli vain muutama.

Olihan näkymät tunnelin jälkeenkin ihan hienot. Tie mutkitteli neulansilmien kautta kanjonin pohjalle. Varsinaiseen Zionin kanjoniin ei saa kesällä ajaa omalla autolla vaan pitää pysäköidä vierailijakeskukseen tai paikkojen loppuessa läheiseen pikkukaupunkiin. Jälkimmäisestä pääsee ilmaisella shuttle bussilla puiston vierailijakeskukseen. Onneksi bongasimme vapaan parkkipaikan itse keskuksesta niin ei palanut aikaa. Keskukselta kanjoniin pääsee niin'ikään ilmaisilla shuttle busseilla. Jäimme pois Zion Lodgella, josta lähtee polku Emerald Pooleille, jossa vierailijakeskuksen mukaan oli vettä kuivuudesta huolimatta. 

No, olihan niissä pikkasen vettä ja rinnettä ylös Lowerilta, Middlen kautta Upper Emerald Poolille kiivetessä oli hienoja näkymiä. Ylin lammikko oli myös hienoin ja sopiva taukopaikka kevyiden eväiden mussuttamiseen. Vielä hienompia näkymiä tarjosi Cayenta Trail, joka vei lammikoilta kanjonin reunaa pitkin takaisin tien varteen bussipysäkille.

Kanjonin perällä olevaan Narrowsiin ei valitettavasti riittänyt aikaa. Kaukainen Yellowstone kummitteli mielessä ja sinne päästäkseen piti ensin ajaa satoja maileja Ogdeniin yöpymään. Narrows harmitusta helpotti kuitenkin kaksi asiaa: vaaralliset flash floodit olivat vierailijakeskuksen mukaan mahdollisia ja vierailijakeskuksen vierestä puiston ulkopuolelta löytyi panimoravintola josta sai hyvää burgeria mainion paikallisen alen kanssa. Kuskin hommat sain onneksi ulkoistettua alkumatkan osalta. :)

Thunderbird ravintola

Kanabin puoleinen sisäänkäynti ($25 per auto)

Pitkä tunneli

Näkymää tien vierestä ennen kanjoniin laskeutumista

Luotettava Corollamme sekä seinämässä vähitellen syntyvä kaari
 
Shuttle bus kanjonin ja vierailukeskuksen välillä

Lower Emerald Poolin reunalla kulkevalla reitillä

Lähes kuivunut vesiputous Emerald Pooliin

Kieleke alempien ja keskimmäisten Emerald Poolien välillä

Kapeikko

Kielekkeeltä voi pudota

Puu korkeuksissa

Upper Emerald Pool

Turisteilta ruokaa kärkkynyt orava (näitä ei saa syöttää)

Upper Emerald Poolin vehreyttä

Kaktuksia Cayenta Trailin varrella

Cayenta Trail

Zion Canyon Cayenta Traililta nähtynä

Kävelysilta Virgin Riverin yli

Kanjonin läpi kulkeva tie (suljettu yksityisautoilta)

Hyvää paikallista alea burgerin kyytipojaksi

Matka jatkuu Yellowstoneen... (kuva jostain Utahin ja Idahon rajan tuntumasta)

maanantai 18. elokuuta 2014

Grand Canyon North Rim

Las Vegas jäi taakse ja eeppinen road trip etenee Grand Canyonin pohjoisreunalle Kanabin pikkukaupungin kautta koukaten. Kanab sijaitsee Utahin eteläreunalla keskellä luonnonpuistoja ja sijaintinsa vuoksi paikkakunta on täynnä majoitusliikkeitä. Kansallispuiston pohjoisreunan sisältä majoitukset myydään nopeasti loppuun eivätkä ne ole edes etäisesti budjettimatkaajan hintahaarukassa, joten piti majoittua kauemmas. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Arizonan ja Utahin rajassa on kiinni viinakauppa. Ilmeisesti bisnes kukoistaa Utahista vapaamman maailman puolelle virtaavien asiakkaiden avulla.

Kuvasarja alkaa jostain pohjoisen Arizonan tasangoilta. Näissä maisemissa radiosta oli tietysti etsitty kantrikanava. Suurin hitti oli usein soinut Drunk on a plane (Youtube). Reitti Grand Canyonin North Rimille kulkee Kaibab National Forestin läpi mutkittelevaa tietä. Grand Canyonin kansallispuiston portin lähellä tien yli kulki yllätys: Biisoneita. En todellakaan odottanut näkeväni niitä siellä. Myöhemmin selvisi, että ne ovat biisonin ja naudan risteymiä - beefaloita (beef + buffalo). Eräs tilallinen oli aikoja sitten alkanut kasvattaa biisoneita tilallaan ja sittemmin pari laumaa risteymiä on päästetty/päässyt vapauteen. Kansallispuiston ongelmaksi, koska laji ei sinne kuulu.

Grand Canyonin sisäänpääsymaksu on 25 dollaria per auto, lippu on voimassa viikon ja käy molemmilla puolilla kanjonia. Pohjoisreunalla käy vain 10% Grand Canyonin vierailijoista, joten se on paljon vähemmän turistinen paikka kuin eteläreuna. Toisaalta kaikki pohjoisen vierailijat ahtautuvat pienelle alueelle kahden sivukanjonin väliin jäävälle kaistaleelle. Niemen päädystä avautuu odottamaani spektaakkelimaisemmat näkymät. Siellä kelpasi vietää auringonlasku.

Radion kantrikanavat sopivat tähän näkymään mainiosti

Kaibab National Forest - Le Fevre overlook

Matka jatkuu läpi kansallismetsän

North rimin lähellä on beefaloita, biisonin ja naudan risteymiä

Grand Canyon Lodge

Grand Canyon Lodgen sisuksia

Terassilta aukeaa hienot näkymät

Polku kanjonin reunalla

Kerrostumat näkyvät hienosti

Yksi näköalapaikoista

Kanjonilla on kokoa

Näköalapaikka auringonlaskussa

Tähtitaivaan odottelijat

Harmi, että piti ajaa takaisin Kanabiin kanjonilla tähtitaivaan odottelun sijasta. Paluumatkaan meni tovi jos toinenkin, koska Kaibabin kansallismetsän elukat olivat aktivoituneet. Näin matkalla ainakin 10 kertaa isoja otuksia tiellä tai sen vieressä, joten ei viitsinyt ajaa nopeusrajoitusta. Toisaalta mikäpäs siinä ajellessa ja peuroja ihmetellessä. Bonuksena täysin pimeän metsän keskellä näkyi todella upea tähtitaivas.

Pimeällä Kaibab National Forestin läpi

Mahtava tähtitaivas Kaibab National Forestissa (paljon hienompi livenä metsän äänien keskellä)

Seuraava osa kaartaa läheiseen Zion National Parkkiin...