Edellinen osa jäi Metropolitan Museum of Arttiin. Sieltä jatkettiin Chinatowniin ruokaa etsimään. Ruokaa myös löytyi: todella hyvää lihaa nuudelien kera. Edellisestä puikoilla syömisestä oli vierähtänyt yli puoli vuotta, joten alkuun oli hieman hakemista, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Ei tarvinnu turvautua haarukkaan. Sehän olisi ollut noloa kun vastahan tässä tuli Kiinassa käytyä kierroksella. Jälkiruokaa haettiin viereisen Little Italyn puolelta, josta ei ollut vaikea löytää hyvää jäätelöä kadun varrelta.
Päivän päätteeksi oli ohjelmassa vielä pyörimistä Manhattanin kärjen suunnassa muun muassa WTC memorialilla ja Wall streetillä. Memorial oli hienosti toteutettu, mutta pientä hämmennystä aiheutti kun alueella oli edelleen rakennustöitä käynnissä. Miten kauan siinä oikeasti voi mennä, että saa paikat kuntoon? Wall street oli yllättävän mitäänsanomaton, mutta tulipahan käveltyä läpi rannalle saakka Brooklyniä katsomaan. Illalla vielä Hell's Kitcheniin yhdelle vai kahdelleko se oli. :)
Seuraava päivä menikin sitten Brooklynissä pyöriessä. Siirtyminen sinne suoritettiin Brooklyn Bridgeä kävellen. Sitä ennen piti päästä sillan alkuun subwayn avulla. Metrohyppelyn matkalle osui sopivasti Grand Central asema (koska valitsin reitin tarkoituksella sen kautta). Todella hieno asema! Brooklyn Bridgen kevyen liikenteen väylän lähtöpisteessä oli useita ruokakojuja. Turistisen paikan hinnat luonnollisesti, mutta päätin silti ostaa pretzelin matkaevääksi. En muista ennen syöneeni yhtä suolaista pretzeliä. Sai suosiolla karistella suurimmat suolakasat pois päältä ja silti teki paikoitellen tiukkaa.
Sillan jälkeen tuli katsastettua Brooklynin keskustaa ennen kuin subwaylla siirryttiin Williamsburgiin Brooklyn Brewerylle. Panimolla oli melkoisesti jonoa odottamassa maistelutilaan pääsyä ja samalla lippuja panimokierrokselle. Jonoon kannatti tulla ajoissa sillä tovin päästä perässä oli entistä pidempi letka. Maistelu toimi poleteilla, jotka muistaakseni kustansivat vitosen kappale ellei sitten ostanut paljousalennuksen perässä viittä tai useampaa. Yhdellä poletilla sai pääsääntöisesti yhden oluen, mutta jotkin raaka-aineintensiiviset olivat kahden poletin arvoisia. Ostin vain kolme polettia, joten annoksen koko huomioiden panimo tekee näillä hinnoilla siivoista voittoa. Toisaalta miksei pyytäisi hintaa kun suosio on kova. Panimokierroksen parasta antia oli mielestäni panimon historia, vaikka kurkistus kulissien taakse on sinäänsä mielenkiintoista. Valmistus- ja pullotuslaitteistot tuppaavat näyttämään kaikkialla melko identtisiltä, joten kiinnostukseni kohdistuu enemmänkin siihen millaisiin tiloihin ne on saatu ahdettua.
Päivän päätteeksi suunta oli Coney Islandille Brooklynin etelärannalle. Oli lauantai ja hieno sää, joten Coney Islandin rannan boardwalk oli täpösen täynnä väkeä ja sekalaisia friikkejä. Paikan huvipuisto oli yhtä ankea kuin olin odottanut. Paikka on vanha ja koostuu useista firmoista, jotka pyörittävät laitteitaan epäyhtenäisellä alueella. Uusin laite, Thunderbolt vuoristorata, näytti oikeasti kiinnostavalta, joskin jono oli raamatullisissa mitoissa. Vanha vuoristorata, tylsältä vaikuttava Cyclone, oli hinnoiteltu 9 dollarilla törkeästi yläkattiin, joten jäi ajamatta sekin. Coney Island oli kokonaisuudessaan käymisen arvoinen. Suosittelen, vaikka sinne tovin ajaakin subwaylla.
Grand Central
Subway on kätevä
Sunnuntaina oli alkuillan lento Las Vegasiin. Sitä odotellessa ehti kuitenkin Harlemiin aamukävelylle. Kaupunginosassa on hienojakin alueita vaikka ensimmäisenä tuleekin mieleen jonkinlainen ghetto, jossa on hurmoksellisia jumalanpalveluksia tyyliin Blues Brothers (joka sijoittuu Chicagoon, mutta kuitenkin). Kirkkoja Harlemissa on valtavasti, joten mielikuvani jälkimmäinen osuus lienee totta. Yhteen kirkkoon jonotti runsaasti turisteja, joten siellä taisi olla alkamassa turisteille suunnattu (hurmoksellinen?) messu. Apolloteatterin edessä kulkevalla kadulla oli myynnissä runsaasti turistirihkamaa, ja siellä ajeli hop on/off turistibusseja, joten sen kadun pölyt piti karistaa nopeasti jaloista ja siirtyä toisaalle takaisin aidomman Harlemin pariin ennen kuin oli aika siirtyä subwaylla ja lentokenttäjunalla JFK:n kentälle.
Delta lennätti Las Vegasiin. Harvemmin tulee lentoyhtiöitä kehuttua, mutta Deltalla oli hauska turvallisuusvideo (youtubelinkki) ja sen katsoi mielellään läpi. Videosta on näköjään olemassa useita versioita. :) Lisäplussaa koneessa olleesta satelliitti-tv:stä jolla sai istuinpaikkansa viihdekeskukseen näkyviin suorana lähetyksenä jalkapallon mm-kisojen USA - Portugali pelin. Mutuna noin puolet koneesta katsoi peliä, joten kyllä ne kisat kiinnosti.
Kohti Las Vegasia
MM-jalkapalloa suorana lähetyksenä Deltan koneessa!
Reissun road trip osuus alkakoon!
