Turku - osa I - Linnakierros

Kotimaan kierros jatkuu. Kiitos Onnibussin aloittaman hintojen järkeistämisen, johon kilpailevien firmojen oli vastattava, pääsin aamulla Turkuun edullisesti junalla suoraan Leppävaarasta ja yöllä takaisin hieman vähemmän kätevästi bussilla moottoritien varteen, mutta kävelymatkan päähän kuitenkin. Keräilin tähän ja seuraavaan raapustukseen reissun valitut palat. 12 tuntia Turuus.

Turku on sai kaupunkioikeudet arviolta 1200-luvun loppupuolella, mikä tekee siitä Suomen vanhimman kaupungin. Pääkaupunkina Turku oli Ruotsin vallan alla ja muutaman vuoden ajan myös Venäjän vallan alla kunnes vuonna 1812 tämä ilo päättyi ja pääkaupungiksi tuli Helsinki. Nykyään Turku on 186k asukkaallaan Suomen kuudenneksi suurin kaupunki ja lähiseutu mukaan lukien kolmanneksi suurin kaupunkialue.

Lähdin rautatieasemalta taapertamaan kohti linnaa käyttäen puutalovoittoista Puutarhakatua pääväylänäni. Jossain vaiheessa lähdin sivukaduille ja päädyin Aurajoen varteen sopivasti merimuseo Forum Marinumille, jonka edestä löytyy mm. Suomen joutsen. Joutseneen ja muihin laivoihin pääsee tutustumaan. Maksua vastaan toki, tai sitten museokorttia vilauttamalla! Erittäin kätevä kortti... suosittelen. Museokortti siis vilahti ja mies päätyi Joutseneen.

Rautatieaseman laiturit.

Rautatieaseman ylikulku.

Laatikkoparvekkeita.

Puutarhakatu ja Mikaelin kirkko.

Hienosti maalattuja sähkökaappeja näkyi runsaasti.

Valtava päivänkakkara.

Nicke on kapea, mutta korkea paatti. Jännän näköinen.

Suomen joutsenen kannella.

Haarapääskyn poikasen ruokinta.

Yeah!

Forum Marinumilta on linnalle matkaa vain joitain satoja metrejä. Täytyy myöntää, että hämärissä muistikuvissani muistelin linnan olevan pienempi, mutta sehän on esilinnoineen jopa suurikokoinen. Museokortti esiin ja kierrokselle! Turun linnaa alettiin rakentaa kiviselle luodolle linnoituksena 1200-luvun loppupuolella. Alkuun linnoitus oli vain seinämät, mutta maan kohotessa rakennuskelpoista maata paljastui aina vain lisää ja puolustuslinnoituksesta kasvoi vähitellen suuri linna, jota käytettiin myös hallinnollisiin tehtäviin. Linnan huippuvuodet olivat 1500-luvulla. Nykyäänhän linna ei enää sijaitse luodolla, taikka saarella, vaan on tukevasti osa manteretta. Linnassa oli hienoja pienoismalleja tästä kehityksestä. Tykkäsin. :)

Museoksi entisöinnin yhteydessä on pitänyt tehdä valintoja mihin aikakauteen mikin huone entisöidään ja millä menetelmällä. Näitäkin esitellään mukavan avoimesti ja mikäs on esitellessä kun linnassa tosiaan riittää lääniä. Kattorakenteissa ei edes pyritty täysin autenttiseen tulokseen vaan siellä on kunnolliset teräsbetonirakenteet ja perinteisempää esineiden ympärille rakennettua museota. Kauniisti toteutettuna jopa. Hienot kaarevat muodot.

Turun linna.

Linnan keskiaikainen kuninkaansali.

Kruunu (tuolin koristeena linnan kirkossa)

Museo linnan vintillä.

Turun linnan pienoismallin hauska yksityiskohta.

Linnan jälkeen suuntana oli keskusta ja tarkemmin sanoen ruoka. Perinteinen kuvio reissuillani: mielenkiintoista koluttavaa ja syöminen jää sivuosaan. Onneksi on ollut tapana kantaa mukana proteiinipatukoita. Ruuaksi löytyi lopulta grillistä burgeria. Vaikutti riittävän turkulaiselta vaihtoehdolta. Burgerin jälkeen alkoi vähitellen tehdä mieli paikallista olutta... olihan sentään perjantai. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa osassa...

Föri on ilmainen lautta Aurajoen ylitykseen. Piti kokeilla!

Oikeutus.

Tulee jatkumaan...

Nuuksio - Kattilasta Siikajärvelle

Päiväretki Nuuksioon. Bussilla Kattilaan ja kävellen kansallispuiston halki toiselle puolelle Siikajärvelle, josta toisella bussilla takaisin. Myönnettäköön, että tämä on yksi lyhyimmistä puiston halkaisevista kohdista. Puolimatkassa ekstrana sivutuikkaus Iso-Holma -nimiselle järvelle. Polku on Iso-Holmaa lukuunottamatta merkattu, mutta jonkinlainen kartta on kätevä olla mukana. Netti toimi hyvin ainakin tuolla reitillä.

Päivä alkoi pilvisenä, mutta iltapäivällä piti olla 24 °C ja aurinkoista. Ihan niin kuumaksi ei onneksi mennyt, mutta lämmintä oli. 245A bussi oli kyytiin reitin varrelta astuessa täynnä, mutta tyhjeni luontokeskus Haltian kohdalla. Osa kyydissä olleista turisteista oli varmaankin menossa kansallispuistoon, mutta alkoi epäröidä ja jäi kyydistä kun bussi odotteli Haltialla aikataulun mukaista lähtöä. Näihin olisi oikeasti kätevä saada samanlaiset pysäkkinäytöt kuin Helsingin busseissa. Lähes kaikki loput matkustajat poistuivat Haukkalammen pysäkillä, mutta muutama jatkoi Kattilan päätepysäkille saakka. 

245A kätevästi Kattilaan.

 Kaitlampi.

 Sientä pukkaa.

Reitin alkupää meni arvatenkin rauhallisissa merkeissä. Kuolemattomia hirvikärpäsiä oli enemmän kuin muita ihmisiä. Satunnaisesti maasta löytyi sieniä, joista en ymmärrä mitään ja puolukoita, joita vedin mielelläni naamaani. Mustikat oli hyvin pitkälti kerätty ja varpujen määrästä päätellen joku oli saanut hyvän saaliin.

Retkelle olin ottanut mukaan NEX-6:n 10-18 f4 laajakuvazoomilla, joka on oikeastaan pitänyt laittaa myyntiin jo pitkän aikaa FE-optiikoiden rahoittamiseksi. Jotain iloa laiskuudesta, sillä laajakuva sammakkoperspektiivistä toimi mielestäni erinomaisesti. Lisäksi mukana oli 55-210 kittizoomi, jonka sijasta olisi oikeastaan voinut ottaa makron.

Retkiseura oli hoitanut puolukkaa ja proteiinipatukkaa järeämmät syömiset ja paikaksi oli valittu Iso-Holma. Sieltä löytyi nuotiopaikka, jonka penkeillä oli hyvä vetää lämmintä kuppia (johon lämpö termarista) ja munaleipiä. Ruokailun jälkeen tuli tutkittua aluetta hieman enemmän ja sieltä löytyi myös muita nuotiopaikkoja. Selvästi kivoin oli niemen kärjessä. Suopursut tuoksuivat ja järvinäkymät olivat paremmat.

Satunnainen vaellusporukka.

 Mmmmm... puolukoita.

Niskaselfie paljastaa hirvikärpäset tukasta erossa pitävän eräjormavarusteen. Hirvikärpäsiä oli!

Lankut Ahvenistonsuon reunassa.

Lounastauko Iso-Holmalla.

 Iso-Holman niemen kärki.

Nuotiopaikka Iso-Holman niemen kärjessä.

 Saha ja pukki.

 Iso-Holma.

Matka jatkui Ahveniston pienelle lammelle, joka on retkikartta.fi:n karttaa silmäillessäni Nuuksion korkeimmalla sijaitseva lampi/järvi. Saatan toki olla puusilmä ja väärässä. :) Todella nätin väriset sammaleet lammen reunalla.

Lammelta eteenpäin mennessä edessä siinsikin jo Haukkalampea kierävä ruuhkainen reitti. Luonnonrauha päättyi siihen kunnes meno jälleen rauhoittui Mustalammen jälkeen. Mustalammelta on 25 metriä jyrkkää nousua rajakalliolle, joka on yksi Espoon korkeimmista kohdista (110,8 metriä merenpinnan yläpuolella). Espoon korkein kohta on Mustakorven kallio (114,2 m). Rajakallio on osuva nimitys, sillä se tosiaan sijaitsee kaupungin rajalla. Ennen Mustalampea urhea retkikunta oli taivaltanut koko matkan Vihdin puolella.

Rajakalliolta on lyhyt matka alamäkeen Vähä Romlammelle ja Kolmoislammista suurimmalle, jonka reunakalliolta avautui hyvät näkymät kahvitaukoon. Tauon jälkeen olikin jo vähitellen aika suunnata kohti Siikajärven bussipysäkkiä, josta paikallisbussi veisi suoraan kotoisaan Lepuskiin. Erittäin kätevää ja todella kiva päiväretki!

 Karut kävyt.

Merkkaamaton polku haarautuu.

Polku ali kaatuneen koivun.

Ahvenisto on kartasta silmäilyn perusteella Nuuksion korkeimmalla (91,4 m) sijaitseva lampi.

Korennot parittelemassa Ahvenistolla.

 Hämis puussa.

Sieni mäntykankaalla.

Mutainen polku.

Purokanjoni.

Valtava muurahaispesä.

Rajakallio, 110,8 metriä merenpinnasta, on yksi Espoon korkeimmista kohdista. 

(Mustakorven kallio, 114,2 metriä merenpinnasta, on korkein)

Vähä Romlammella

Sudenkorento munimassa Vähä Romlammella.

Mökki Kolmoislammilla.

Kahvitauko Kolmoislampien kalliolla.

 Syksyinen saniainen.

Veikeät valkeat sienet.

238K Siikajärveltä kätevästi Lepuskiin.

Porvoo

Kevään loma meni Skotlannissa ja syksyn lomalla (virallisesti kesälomani) tulen suuntaamaan Irlantiin, mutta siinä välissähän ehtii lomailla kotoisessa Suomessa. Tein kesällä lyhyempää työviikkoa eli otin kuusi perjantaita lomapäiviksi ja lähdin päiväreissuille ympäri Etelä-Suomea. Ensimmäisenä Porvooseen, joka on vajaan tunnin bussimatkan päässä Helsingistä. Busseja menee jatkuvasti ja maksaa normihintaisena alle kympin suuntaansa riippuen bussifirmasta.

Porvoo sai kaupunkioikeudet 1380, mutta kukkaistutuksien ja kaikkitietävän wikin mukaan Porvoon kaupunki perustettiin 1346. Jännää, että kaupungin oma turistiopaslehti (vieressäni auki) ei kerro tästä mitään. Porvoo on Suomen toiseksi tai kolmanneksi vanhin kaupunki riippuen siitä kumpaa vuosilukua uskoo ja yksi kuudesta keskiaikaisesta kaupungista. Kaupungissa oli linna tai linnoitus, josta tosin on jäljellä pelkkä mäki vallihautoineen. 

Markkinat joen rannassa.

 Ravintolalaiva ja ikoniset punaiset ranta-aitat.

 Ranta-aittojen tyyliä mukaillen rakennetut(?) asuintalot toisella puolella jokea.

Julistusta sillan alla.

Virallinen turistilehtinen kertoo muun muassa, että 1500-luvulla kaupungin tuhosivat tanskalaiset merirosvot... arrr! Lisäksi kaupungin ovat polttaneet ainakin kolme kertaa venäläiset ja kerran kalakeitto. Venäjän keisari oli Porvoossa valtiopäivillä 1809 kun Suomi liitettiin Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Historiallista! Nykyään Porvoo tunnetaan parhaiten vanhasta kaupungistaan, jonka nykyiset talot on rakennettu viimeisimmän palon (v. 1760 kalakeittoepisodin) jälkeen.

Näin Vanhaan Raumaan tottuneena Vanha Porvoo on... pieni, mutta kiva. Joen rannalle mäkeen rakennettuna se on erilainen Rauman maailmanperintökohteeseen verrattuna eikä vain pienempi versio siitä. Porvoo houkuttelee virallisen oppaan mukaan vuosittain 1,6 miljoonaa matkailijaa. Helsingin läheisyys auttanee tässä varsin paljon. Tämä reissu tuli tehtyä kesäkuun alkupuolella eli ennen suurinta sesonkia. Kaupungissa oli väkeä, muttei minkäänlaista ruuhkaa. Oikein mukavaa siis taapertaa ympäriinsä.

Kävelyllä joen rannassa.

 Mäkeen rakennettu vanha raatihuoneentori ja vanha raatihuone itse.

 Ralinginkuja.

Albert Edelfelt oli paikallinen kuvataitelija.

 Turistiryhmä pyörimässä tuomikirkolla.

 Saarnatuoliposeeraus.

Laiva tuomiokirkossa.

 Silta vallihaudan yli Linnamäellä.

 Vanhaa Porvoota niityn takaa.

 Portaat Näsinmäelle.

 Vanha Porvoo Näsinmäeltä nähtynä.

 Vanhan kaupungin kylttejä Jokikadun varrella.

Tämä ei ole Porvoon mainos, joten rehellisesti kuvattuna heti Mannerheiminkadun toiselta puolelta Vanhan Porvoon vierestä löytyy esimerkiksi Cittarin kortteli, joka on rakennettu ulkonäkönsä perusteella joitain vuosikymmeniä sitten  "modernien" perinteiden mukaan. Eikä torin laita pane paljoa paremmaksi vaan näyttää about samalta kuin melkein jokaisen suomalaisen kaupungin torin laita. Ei siis kovin edustavalta, vaikka kyseessä luulisi olevan paraatipaikka ja kaupungin ylpeys.

Ai miten nättiä Porvoota ydinkeskustassa...

Rauhakatua torin laidalla.

Mainoksessa oli jonkun mielestä liian vähän väriä.

Kuvaamiseen käytetty Sony a7ii ja adapterilla muutaman kympin Minolta MD 35-105 f3,5 zoomia ja tuomiokirkon sisällä Pentax A 50 f1,7 primea. Tiedä kiinnostaako ketään, mutta näistä adapterilla liitetyistä muinaisista optiikoista ei jää itse kuviin mitään automaattista merkintää, joten hyvä merkata itselle ylös. :)