lauantai 22. lokakuuta 2011

Venezia, part II

Pahoittelut hitaasta julkaisutahdista. Ensimmäinen osa Venetsiasta jäi Accademian alueen kärkeen Punta della Dogganalle, jossa roikotettiin sammakkoa. Kyseisestä saarenkärjestä on ihan hyvät näkymät ympäristöön. Alla on 7 kuvasta kasattu panorama Canal Granden yli kohti keskustaa.

Näkymä Punta della Dogganalta Canal Granden yli (3249x600)
Gondoleita piisaa. Kyydin hinta on 80€, kestosta en tiedä, koska en kokeillut. Kysykää vaikka googlelta. :)

Servizio gondole
WROOOOOM!
Piazza San Marcon reunustaa
Piazza San Marcolla pyörii runsaasti puluja. Ainakin yhden ravintolan terassilla oli kyltti, joka kielsi lintujen ruokinnan. En tiedä onko kyseessä laajempi kielto, mutta pulujen ruokinta oli yleistä. Paikallaan seisomalla saattaa saada pulun päänsä päälle.

Ruokailuryysis turistin kätösessä
Ruuasta puheenollen. Kaupunki on merellä laguunissa. Meren hedelmiä oli tarjolla eri muodoissaan.

Frutti di Mare
Venetsia vajoaa. Ongelmaa vastaan taistellaan, jotta koko kaupunki ei näyttäisi samalta kuin alla olevan kuvan torni.

Vino torni
Kaupungin historiallisen keskustan keskimääräinen turistimäärä on 50000 per päivä. Se tuo mukanaan lieveilmiöitä kuten kantaväestön ja samalla heidän palveluidensa pois muuttamisen sekä runsaasti katumyyjiä ja rihkamaständejä.

Yksi lukuisista rihkamaständeistä
Ilta koittaa...
Campanile di San Marco illalla
Giardini Pubblicin lähellä
Historiallisessa keskustassa asuu myös paikallisia. Tehdäämpä pikainen kurkistus vähemmän turistisiin sivukujiin. Kapeiden kujien varrella asuu 60000 asukasta. Vieläköhän paikallinen jätevesihuolto tarkoittaa suoraa putkea pöntöstä laguuniin? Päivä oli lämmin, muttei ainakaan huomattavasti haiskahtanut.

Pyykkien kuivausta
Hämärällä kujalla
Loppuun vielä neljä otosta Gorillapodin avustuksella.

San Giorgio Maggiore saman nimisellä saarellaan
Santa Maria della Salute
Piazza San Marco ja epämääräisten kaupustelijoiden valohärvelit
Rialton sillalta nähtyä
Bussimatka sillan yli takaisin Mestreen on lyhyt. Kauemmin kestää löytää jalkaisin Rialton sillalta Piazzale Romalle, jossa on bussiterminaali. Kylttejä on kun pitää simmut auki, muttei niitä silti ole/löydä joka kulmassa ja niitä kulmiahan riittää.

Venetsiaa jäi vielä näkemättä, mutta siitä huolimatta päätin matkata seuraavana päivänä Triesteen. Siitä voinee päätellä mielipiteeni Venetsian ruuhkaisesta turistisokkelosta, mutta kenties joku päivä uudestaan.