Hanöversch

Lauantai 22.1. Ei ole ilmoja pidellyt, joten suuntana on Hannover ja teemana olut. Hanöversch on paikallista olutta, minkä bäst före on, ainakin pilsenerin kohdalla, käsittääkseni vain kolme viikkoa.  Tehty nautittavaksi tuoreeltaan! Hanöversch oluita on tarjolla Hannoverissa panimon ravintolassa, mikä on samalla jonkinsortin klubi. Vierailuni osui päiväsaikaan, joten klubipuoli oli kiinni ja screeniltä näytettiin Bundesliigan paikallispeliä, mahtia! Suuri miinus huonosti merkityistä olutvaihtoehdoista. Kunnollinen, selkeästi nähtävissä oleva juomalista puuttui tiskin läheisyydestä eikä pöydillä ollut vihkonenkaan ollut kovin informatiivinen!

Hanöversch Dunkel

Hanöversch Pilsener on suodattamaton 4,7% ABV pilsener. Väriltään appelsiinimehumaisen keltainen tiivillä valkealla vaahdolla varustettuna. Tuoksua irtoaa nihkeästi pyörittelystä huolimatta. Suutuntuma on vetinen ja hiilihappoja ei tunnu olevan tarjolla. Maun alku on vaisu, alun jälkeen esille nousee appelsiinimaisuutta (sekä hieman ananasta?) ja jälkimaussa kenties hieman sitruunaa. Lopun katkeruus on pilseneriksi mielestäni vähäistä. Helposti nautittavaa juomaa. Sanoisinko, että 2,75/5

Hanöversch Dunkel on väriltään samean ruskeaa pienellä valkealla vaahdolla. Nenään ei tästäkään tunnu irtoavan juuri mitään vaikka kuinka pyörittelisi. Suutuntuma on vetinen ja hiilihappoja ei juurikaan ole. Maku on aivan alkuun tässäkin vaisu, mutta sitten esille nousee maltaisuus ja hieman paahteisuutta. Katkeruutta on tarjolla heikonpuoleisesti. 4,5% ABV. Helposti juotavaa tämänkin. Hieman parempaa kuin pilsener. 3/5.

Muihin aiheisiin. Muutama snapshot tuli otettua sieltä täältä kun kaupungilla taapertelin.

Hannoverissa on oopperataloa vastapäätä kenkäkauppa, Al Bundy shoe outlet, joka ottaa melkoisesti vaikutteita muinaiselta komediasarjalta. Ei näin. Eeieieih! :D

Epic fail

Kalman kalpealla sedällä on luuranko reppuselässä.

Marktkirche

Lauantai oli jalkapallopäivä. Huomasin sen Hannoverin Hauptbahnhofille saavuttuani erittäin kovaäänisestä siniasuisten kuorosta sekä kymmenistä mellakkavarusteisista poliiseista.

Schalken faneja saattamassa rautatieasemalla

Fanit taapersivat kovaäänisesti saattueessa asemalta stadionia kohti. Mukana myös ratsupoliiseja...

Kulkue kohti stadionia

... joiden ratsut olivat ilmeisesti odotelleet tovin rautatieaseman etuaukiolla, koska sinne oli jäänyt useampi suurehko kasa siivoojien iloksi.

Siivooja kiittää

Eläimellistä puistoilua

Sunnuntai 16.1.2011. Aurinkoinen ja lämmin (+12C) päivä. Herääminen sattui osumaan edellisen illan heavy metal seikkailuiden vuoksi niin myöhäiselle, että matkailemaan ei jouda, mutta pieneen lähipuistoon ehtii mainiosti kuvaamaan useammaksi tunniksi.

Alla on eläimellisen puistoilun tuloksia. Oravaa en valitettavasti nähnyt, joten lintupainoitteista ompi.

Nokivaris? Pieni korppi? Suuri naakka? Varislintu.

Sinitiainen

Ruokaa etsimässä

Ihan normaali lopputulos kun suljinnopeus ei vaan riitä

Pensaassa kaivamassa ötököitä ruuaksi

Kyyhky hyppäämässä oksalta toiselle

Kyyhkyt... ööö... tekemässä tornia?

Disapproving rabbit

Pienoinen vehnäolutvertailu

Idea vehnäoluiden vertailuun syntyi kun silmiini osui joululoman aikaan Tampereella Nokian Elowehnää, minkä pitäisi legendan mukaan olla laadukasta vehnistä. Sujautin yhden kassan kautta kassiini ja roudasin mukanani takaisin Saksaan, tuohon vehnäoluen kotimaahan. Saksalaiset haastajat on hankittu lähikaupastani, Rewestä, sen perusteella mitä siellä on tarjolla ja mitä Ratebeerin ja Olutoppaan olutnörtit ovat arvostaneet korkealle. Molempien sivustojen kovasti rakastamaa Weihenstephaneria olisin hakenut kauempaakin, mutta sitä ei ole tietääkseni saatavilla tästä kaupungista, ainakaan pullotettuna. 

Vertailu suoritetaan rinnakkaismaisteluna. Saksalaiset haastajat saapuvat 0,5 litran pulloissa ja Nokian tuote on 0,33 litran pullossa, joten juotavan kokonaismäärän järkevänä pitämisen vuoksi vertailun laajuus on rajoitettu kolmeen olueen. Vertailussa ovat mukana:

• Nokian Keisari EloWehnä
• ABV 5,3%
• 7,39 €/l (Alko)
• Paulaner Hefe-Weissbier
• ABV 5,5%
• 1,58 €/l (Rewe)
• 6,34 €/l (Alko)
• Franziskaner Weissbier
• ABV 5,0%
• 1,70 €/l (Rewe)
• 6,54 €/l (Alko)

ABV = Alcohol By Volume = Alkoholin määrä tilavuuden suhteen.

Ostolitrahinnoissa on eroa, sanoisinko että "melkoisesti." Tuotantovolyymissä on toki eroa Nokian Panimon ollessa merkittävästi pienempi kuin vertailun saksalaiset, jolloin mittakaavaetua ei ole yhtä paljon. Paulaner on Alkon sivujen mukaan tuotantovolyymiltään Baijerin suurin panimo. Volyymeistä huolimatta suurin syy lienee valtioiden politiikassa, sillä Saksassa olut on elintarvike, mutta Suomessa olut on saatanasta. Kun vertailuun otetaan mukaan Alkon hinnat myös saksalaisten oluiden osalta, tilanne tasoittuu merkittävästi. Nokian tuotos on toki edelleen kallein, mutta laitetaan se nyt vaikka niiden tuotantovolyymien piikkiin.

Pakkauksista sen verran, että Nokian tuotos on selvästi vaatimattomin: yksi etiketti, sekin vinossa, ja kultainen korkki. Molemmissa Saksalaisissa on etiketit edessä, takana ja ylhäällä, sekä kuvalliset korkit. Elowehnän etiketti on kuitenkin ulkonäöltään onnistunein. Keep it simple! Paulaner sortuu pikkutarkkaan puuhasteluun ja Franziskanerissa on joku kelen Franziskaanimunkki hieromassa mahaansa.

Bull shittiä on lingottu tarpeeksi, aika siirtyä itse asiaan!

Ennakkotietojen pohjalta odotan Elowehnän olevan tasapäinen kilpailija näille saksalaisille. Molempia saksalaisia olen nauttinut aiemmin, mutten koskaan samalla kertaa.

Osittaisen kaadon jälkeen

Elowehnän vaahto on kolmikon vaatimattomin, kun taas Paulanerin vehnis vaahtoaa aivan järjettömästi. Franziskaner on lähempänä Paulaneria vaahtoamisen suhteen. Kaato ei ollut ihan varovaisimmasta päästä. Ei oo tullut vehniksiä hetkeen nautittua niin ei huomannut varoa. Elowehnän vaahto katoaa ajan myötä ihan pikkuisia reunarippeitä lukuunottamatta kokonaan. Franziskanerin vehniksessä pysyy ohut vaahtokerros ja Paulanerin vehniksessä jäännösvaahto on kaksinkertainen Franziskaneriin verrattuna.

Värin puolesta kaikki ovat lähes samanlaisia. Paulanerin vehnis on punertavin, mikä ei ehkä kuvasta näy, mutta yksitellen identtisissä olosuhteissa ihmeteltynä on havaittavissa.

Elowehnästä saapuu nenään banaanista tunnelmaa sekä vehnäistä happamuutta. Ristiinnuuhkiminen paljastaa, että suuria eroja ei nenän puolesta ole. Pientä eroa on, mutta sen voinee laittaa tuoksuun turtuvan nenän piikkiin, koska nuuhkimisjärjestystä vaihtamalla pakka menee sekaisin joka kerta.

Suutuntuman puolesta Elowehnä on (ehkä) aavistuksen verran ohuempi kuin kilpakumppanit, joiden kohdalla Franziskaner on marginaalisesti ohuempi kuin Paulaner. Näiden pienten erojen havaitsemiseen tarvittiin niin monta "varmistusta," että käytännön merkitys on suunnilleen nolla. Keskitäyteläiseen asettuvat asteikollani.

Maun puolesta voin todeta, että erot ovat jälleen kerran pienet. Raikkaan hedelmäisiä, samalla kuitenkin vehnäisen happamia ja jokseenkin banaanisia oluita jokainen. Jälkimakukin on jokaisessa samoilla linjoilla.

Yhteenveto

Nokian Keisari EloWehnän 5,3% versio on parempi kuin ns. maitokauppaversionsa (nautittu aikaisemmin) ja seisoo ylpeänä kahden suuren saksalaisen vehniksen rinnalla. Vertailun voittajaksi nostan kuitenkin Paulanerin pienellä erolla varsin tasapäisesti taisteleviin Elowehnään ja Franziskanerin vehnikseen. Samalla huomataan, että vertailun halvin olut voitti. Välillä niinkin, että massatuotetuin on paras.

Koska olen mielestäni puukieli ja täysi amatööri, otetaan mukaan olutoppaan ja ratebeerin olutnörttien kollektiivinen mielipide. Olutopas arvostaa kirjoitushetkellä Franziskanerin kolmikosta parhaimmaksi arvosanalla 36,4/50. Toisena on Elowehnä (34,9/50) ja viimeiseksi jää Paulaner (33,9/50). Ratebeerin puolella sekä Paulaner että Franziskaner kuittaavat 3,59/5. Elowehnä saa kyseisellä sivustolla 3,04 33 arvion perusteella. Saksalaisille kilpailijoilla on lähes pari tuhatta arviota kyseisellä sivustolla. Piste-ero on sen verran suuri, että tässähän voitaisiin lähteä spekuloimaan, että yliarvostavatko esimerkiksi yhdysvaltalaiset arvioijat eksoottisia saksalaistuttavuuksia, jotka ovat peräisin vehniksen kotiseudulta. Vai ollaanko olutoppaassa suosimassa kotimaista... Oli miten oli, mielestäni kaikki kolme ovat suunnilleen samalla viivalla ja Suomessa ostaisin Nokialaista näistä kolmesta, koska se on paikallisempaa ja tulee selvästi pienemmältä panimolta.

Jälkihuomautuksena todettakoon, etten muuten osta yhtään jo reittaamaani vehnistä ennen kesää. Reittaamattomia kenties uteliaisuuden vuoksi mikäli vastaan kävelee. Vehnis suorastaan vaatii kesäistä terassia ollakseen parhaimmillaan. Nyt keskellä tammikuuta taisin vetäistä yliannoksen vehniksiä. Örgh! Tummaa ja vahvaa sen kuuluu olla keskellä talvea. Olkoonkin, että talvi on täälläpäin jatkuvaa syksyä/kevättä jos Suomeen verrataan.

Tammikuu, +12C

Reiseä taikka raportoimisen arvoista bieriä ei ole tarjota, mutta jotain havainnoinnin piikkiin menevää sentään. Poikkeuksellisen kylmän ja lumisen talven keskelle iski sitten aurinkoinen lauantai, jolloin lämpötila kipusi joidenkin lähteiden mukaan +12 asteeseen. Noh mikäs siinä, mukava ulkoiluilma. Olin perjantaina illalla huomannut, että Burgplatzille rakennetaan tuomiokirkon kiertävää hiihtoreittiä. Mainio ajoitus säiden puolesta,  mikäli tästä aiotaan pitkäikäinen lumirakennelma, mutta päivämäärähän oli varmaan päätetty jo kauan sitten.

Pitihän sitä sitten lähteä lauantaina katsomaan mitä siellä hiihdetään kun kerran ilma oli mitä mainioin... ainakin taapertamiseen tammikuussa. Mukaan tarttui kamera Helios 44K-4 objektiivin kanssa. Täysmanuaalista harrastamista ja koska asioita kuuluu vetää överiksi, vetäisin kuvat old school hengessä mustavalkoisiksi 24 vuotiaan objektiivin kunniaksi. Vaikka tuolloin lieni jo värifilmejä ihan normikäytössä.

Etualalla osaamista, takana puuhastelua

Hiihtoalusta oli aivan liian kapea ja lyhyt kunnon sprinttiin, joten jonkinlaista yleisötapahtumaa tuonne oli rakennettu. Osalla osallistujista oli kylläkin numerot rinnassaan, joten kai siellä jotain kellotettiin. Asiansa osaavat hiihtäjät varmaankin menevät noin 60 km päässä sijaitsevaan vuoristoon hiihtämään, joten kuten arvata saattaa, oli nähdyn hiihdon taso oli keskimäärin erittäin heikkoa. Varusteita ei voi  nähtyjen tekniikoiden perusteella syyttää. Braunschweigissahan ei normitalvena ole pysyvää lunta, joten täällä mitään hiihdetä. Saksalaiset tykkäävät ampumahiihdosta, joten ampumapaikka oli rakennettu. Taulut olivat noin viiden metrin etäisyydellä ja aseena oli muovinen laserpyssy(?). Ammunta näytti sujuvan paremmin kuin hiihtäminen.

Ampumapaikka

Hiihtoringin sisäpuolella oli jonkinlainen lava, jossa oli liikuntayrityksen mainosesitys sekä livemusiikkia. Saksalaiseen liikuntapäivään sopien lähistöllä oli oluen ja makkaran myyntiä. Alla olevassa kuvassa anniskellaan Braunschweigin Mumme-olutta, joka pyyhkii paikallisella Woltersilla lattiaa milloin tahansa. Siihen ei tosin paljoa vaadita.

"Varikkoalue"

Kohlmarktilla on ollut luistelurata joulumarkkinoista lähtien. Melko vetistä touhua +12 asteessa, mutta osallistujia riitti siitä huolimatta, että kaatuessa (ja kaatuihan siellä) olisi märkä kohtalo. Paikallisten luistelutaitoon pätee sama kuin hiihtotaitoon, vaikka luistelu hieman paremmalta vaikuttikin. Tykkäsin erityisesti pingiiviinituista. Samanlaisia oli muuten Brysselissä joulumarkkinoilla.

Pingviini pitää pystyssä

Saksalaiset talviurheilijat taitavat tulla jostain muualta.

Herwood (Tampere, part II)

Herwood eli Hervanta on noin 23000 asukkaan jatkuvasti kasvava tiivis mahtialue Tampereella. Herwoodissa on kaikkea: kolme suurta ruokakauppaa saman kauppakeskuksen katon alla alkon kera,  poliisiasema, paloasema, kirjasto, toimiva joukkoliikenne, teknologiakeskus, jäähalli, uimahalli, tekonurmea jalkapalloiluun, teknillinen yliopisto, poliisiAMK, Tampere College (eli Herwoodin amis), kahden rinteen laskettelukeskus, mäkihyppykeskus kahdella mäellä, kolme uimarantaa (kaikki eri järvissä!), kilometreittäin hiihtolatuja/lenkkeilyreittejä, vesitorni ja niin edelleen. Puhumattakaan Mikontalosta.

Asuin Herwoodissa vuosia, suorastaan mainio paikka. Herwoodissa on ainoastaan yksi suurempi ongelma:  kommunistikuutiot ovat paikoitellen karmeaa katsottavaa. Joku olisi saanut mätkäistä arkkitehtia sekä muita päättäjiä suurella turskalla ennen kuin Pohjois-Herwoodin kommunistikuutiot rakennettiin. Samaa arkkitehtuuria jatkettiin sittemmin myös muualle Herwoodiin. Suurimpana ja mahtavimpana esimerkkinä, kuinkas muutenkaan, Mikontalo. Paljon väkeä tiiviisti asutettuna on monellakin tapaa hyvä idea kaupunkisuunnittelussa, mutta kuka ihan oikeasti halusi harmaita laatikkoja?

Seuraavassa näkemykseni Herwoodista joululomani aikaan. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.

TTY:n obeliski

Täältä niitä diplomi-insinöörejä tulee...

TTY kun lunta on tullut 10 cm vuorokaudessa

... tämän vaikutuksen alaisina...

Tamppi vuodelta 1993

... ja tänne ne saattavat päätyä.

Osa Nokian toimipistettä Hermiassa

Hermiankatu 20

Hermiankatua TTY:n Festian takaoven kohdalta

Suuri ja mahtava Mikontalo

Monellako suomalaisella rakennuksella (saatika kerrostalolla) on wikipediasivu seitsämällä kielellä? Vertailun vuoksi Näsinneulalla on wikipediasivut yhdeksällä kielellä. Eduskuntatalolla kahdeksalla ja Presidentin linna jää jo taakse vain kuudella kieliversiollaan. Lisäksi Mikontalo löytyy useilta pilvenpiirtäjäsivustoilta, vaikka on leveämpi kuin korkeampi. Herwoodin maamerkki!

Hervantakeskusta pienoisen lumimyrskyn aikaan

Lumenluontia pienoisen lumimyrskyn aikaan

Poliisiammattikorkeakoulu / Polisyrkehögskolan

Herwoodin lentomäki (K25?)

Sitten jotain aivan muuta... kuten vaikka kaksi söpöä kissaa.

Maailman paras kissa

Kaksi sekuntia hyökkäykseen

Ei ole joulua ilman joulutorttuja!

Tein ne aivan itse, ja söinkin!

Näyttämönpuisto

Näyttämönpuisto on Etelä-Herwoodin keskellä sijaitseva kohtalaisen kokoinen ja monipuolinen puisto. Lumettomana aikana siellä on frisbeegolf rata sekä perunapeltoa muistuttava jalkapallokenttä. Lumisena aikana sieltä löytyy pieni jäädytetty kenttä sekä kaupungin paras pulkkamäki*. Frisbeegolfrata on toki paikalla myös talvisin, mutta kukaan ei jälkien perusteella halunnut joulun aikoihin paiskoa jäistä muovikiekkoa umpihangessa.

 *Olen laskenut laskettelukeskuksen kakkosmäen pulkalla pariin kolmeen kertaan, hurjaa touhua, mutta ei virallisesti pulkkamäki.

Puistossa on myös eläimellistä menoa. Kesällä näin siellä jäniksiä frisbeegolffia pelatessani ja joulun aikaan -27 asteen pakkasessa iltakävelyn aikaan havaitsin suurikokoisen jäniksen / rusakon (pimeässä paha sanoo kumpi).

Näyttämönpuiston hyinen penkki jäädytetyn kentän laidalla

Talvista Näyttämönpuistoa frisbeegolffin kakkoskorin kohdalta

Haluaisin tästä kenties joskus ison printin seinälle

Lunta!

Koskaan ei ole liian wanha pulkkamäkeen!

Vauhdin hurmaa auringonlaskun jälkeen. Kiitokset kuvaajalle!

Mitä jos siirrettäisiin maagisesti Herwood tylsään Braunschweigiin? Keskeisempi sijainti, halvempaa olutta, halvemmat autot jne. yhdistettynä Herwoodin mahtavuuteen. Asun lähellä Braunschweigin keskustaa eikä tämä ydinkeskustan ulkopuolinen alue ole talojen puolesta yhtään sen kauniimpaa seutua, vaikka toki erilaista, kuin Herwood. Ympäristön monipuolisuudessa Herwood vie selvän voiton täysin tasaisesta ja pelkkien peltojen ympäröimästä Braunschweigista. Lisäksi tämä apinakallion epävirallisella nimellä kulkeva  valtavan kokoinen ulkomaalaisopiskelijoiden bunkkeri, missä asun, on huonompi kuin Mikontalo ennen remonttia.

Tampere, part I

Tampere, tuo pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki, oli joululomani pääpaikkana. Pitkiä taaperruksia ei voinut hyytävän kylmyyden vuoksi tehdä, mutta muutama otos tuli otettua keskustassa. Kaikki kuvat ovat iltaotoksia, koska tylsän harmaa pilvimassa peitti taivaat yhtä poikkeusta lukuunottamatta joka päivä Suomessa ollessani, eikä aurinkoa näkynyt. Tuo ainut poikkeuspäivä sattui kulumaan bussin kyydissä Raumalta Tampereelle.

Tampereen keskus on keskustori, jonka laidalta löytyy 1890 valmistunut Raatihuone eli toisin sanoen kaupungintalo.

Tampereen Raatihuone

Tampereen tunnetuinta maisemaa lienee kuitenkin Tammerkoski ja sen ympäristön punatiiliset wanhat teollisuusrakennukset. Tammerkosken alun ja lopun välillä on korkeuseroa 18 metriä, mutta kolmen vesivoimalapadon vaikutuksesta kuohuvan kosken tilalla on perinteisemmän näköistä, joskin vauhdikkaasti virtaavaa, jokimaisemaa.

Tammerkoski Hämeensillalta pohjoiseen

Satakunnansilta

Tässä välissä lienee oikea paikka mainita Bier und Reise -henkisen Tamperematkailun Bier puolesta, koska maanmainio Koskipanimo ja panimoravintolansa Plevna sijaitsevat näiden  kuvien maisemien lähistöllä. Koskipanimon oluet tunnetaan Plevnan nimellä ja kyseinen panimoravintola lienee paras paikka niiden nauttimiseen,

 Plevnan Severin Extra IPA

joten pitihän siellä käydä. Itseasiassa kaksikin kertaa. :)

Kokeilin Tampereella ollessani yhteensä neljää Plevnan tuotetta, mitkä paremmuusjärjestyksessä olivat Siperia, Smörre IPA, Stout ja Severin Extra IPA. Plevnan Siperia on valittu olutopas.infossa parhaimmaksi Suomalaiseksi olueksi vuosina 2008 ja 2009, eikä ole vaikea havaita miksi. Kaikinpuolin jykevä imperial stout. Suosittelen! Oluthuone Esplanadilla kokeilemani Smörren reittasin maisteluideni kakkoseksi marginaalisella erolla Stouttiin nähden. Severin Extra IPA jäi viimeiseksi tässä neljän oluen vertailussa lopulta melko selvällä marginaalilla. Iskevä, mutta todella epätasapainoiselta vaikuttanut IPA. Ei se kuitenkaan huono ollut, vertailuryhmä vaan sattui olemaan todella kovatasoista.

Tammerkoski Satakunnansillan läheiseltä voimalalta etelään

Satakunnansillan läheisen voimalan ylijuoksu

Tammerkosken tehdasperinne ei ole vielä täysin mennyttä sillä TAKOn kartonkitehdas pitää teollisuuden lippua ylhäällä noin sadan metrin päässä keskustorilta. Paikka lienee logistiikan kannalta melko hirveä.

TAKOn kartonkitehdas

Tampereen teatteri & Hämeensilta

Sisäänkäynti erääseen tiilitaloon

Virastotalo

Aikaisemmat kuvat ovat olleet todella autioita. Tampereella on kuitenkin myös ihmisiä. Eniten niitä löytää keskustaa halkovan pääkadun, Hämeenkadun, varrelta.

Stockmann

Rautatieasemia on tullut esiteltyä ahkerasti, koska junilla on tullut kuljettua paljon tätä blogia tehdessä. Suomessa kuljin paikasta toiseen bussilla, mutta asemalle oli asiaa ja kun siellä kerran kävin niin pitäähän siitä perinteen vuoksi jotain laittaa. Tampereen rautatieasema on suuri tiilimöhkäle valtavalla ikkunalla höystettynä.

Rautatieasema

Kävin rautatieasemalla sen vuoksi, että halusin blogiin kuvan aseman edessä olevasta opastekylttiviidakosta. Alimmaisessa kohteessa olen tainnut vierailla eniten.

Tärkeimmät opasteet turistille, varsinkin alimmainen

Hengellisistä paikoista olisin ehkä mieluiten kuvainnut betonisen siilon eli Kalevan kirkon, koska se on erilaisuudessaan jonkinmoinen spektaakkeli, mutta sinne oli liian pitkä matka, jotta olisin viitsinyt vaivautua  yli kymmenen asteen pakkasessa taapertamaan. Tuomiokirkko ja ortodoksikirkko olivat lähempänä.

Tuomiokirkko

Ortodoksinen kirkko

Kakkososassa pääsemme ihastelemaan talvista Herwoodia. Sitä ennen kuitenkin katsaus Tampereen joulutoriin.

Tampereen joulutorikatsaus

Joulumarkkinoita on tullut katsastettua viisi kappaletta, joista neljä Saksassa ja yksi Belgiassa. Miten Tampereen joulutorin käy vertailussa? Lähtökohtaisesti ei kovin hyvin, koska glühweinia, tuota saksalaisten joulumarkkinoiden perimmäistä tarkoitusta ja olemassa olon syytä, ei saa tarjoilla. Joka tapauksessa joulutorille annettiin tasapuolinen mahdollisuus taistella maineesta ja kunniasta. 

Joulutorin sisäänkäynnit olivat luomassa arvokasta tunnelmaa, mitä nyt parit valkeat mainosläpyskät olivat eksyneet tolppiin. So far so good...

Yksi sisäänkäynneistä

Muutama silmiinpistänyt ero tuli nopeasti mieleen. Tampereen joulutorilla oli merkittävästi vähemmän valoja kuin Saksalaisilla vastineillaan, jotka ovat aivan täynnä kaikenlaisia valokoristeita. Pelkistettyä pohjoismaista tyyliä ilmeisesti. Joulutorilla oli lunta! Sehr gut! Luo valoisampaa tunnelmaa ja niitä ylimääräisiä valoja ei tarvita yhtä paljon.

Joulun supertähti

Kulkuväylät olivat väkimäärään nähden turhan leveät. Olkoonkin, että olin liikkeellä maanantaina neljän jälkeen melko kovassa pakkasessa, mutta en usko, että tuo menisi milloinkaan totaalisesti tukkoon vaikka metrillä kaventaisi. En usko, koska torilla oli hämmästyttävän vähän juoma ja ruokatarjontaa. Saksalaiset joulumarkkinat ovat kulkuväyliltään tukossa, koska karkeasti arvioiden puolet kojuista myy mässättävää ja väki on pysähtynyt suurissa parvissa syömään ja juomaan. Käsityötori ei pysäytä väkeä yhtä tehokkaasti.

Kojujen välissä oli varsin suuret välit ja niistä väleistä sitten pilkotti milloin Hämeenkadun liikennettä ja milloin mitäkin. Välit ovat ihan ymmärrettäviä, koska kojujen ovet taisivat sijaita sivuilla, mutta jollakin noita pitäisi tukkia.

Taontaa vanhan kirkon edessä

Torin erikoisuus oli varsin hieno jääveistos.

Ikuri Trio

Tässä olisi halunnut vetää kotiinpäin, mutta ei auta. Tampereen käsityöjoulutori ei yllä edes Brysselin tasolle yksipuolisen tarjontansa vuoksi. Glühweinin puute ei suoranaisesti ole torin vika vaan viranomaisten. Avoimena kysymyksenä voisi esittää, että mikä tästä torista teki lapsille suunnatun? Muistelisin, että Aamulehden mukaan tuolla perusteella evättiin luvat myydä tuota joulumarkkinoiden peruskiveä. Tampereen joulutorilla ei ollut juuri mitään tarjottavaa lapsille vaan torilla oli käsityömarkkinat aikuisille.

Torilla on kuitenkin potentiaalia sillä ympäristö on ok ja kaupungissa pitäisi kokonsa puolesta olla potentiaalisia asiakkaita. Nykyinen joulutori pitäisi kuitenkin puristaa tiukempaan pakettiin ja sinne pitäisi saada glühweinia, tai terästettyä glögiä, myyntiin max. kolmella eurolla per 0,2l muki. Mielellään kahdella eurolla per mukillinen, kuten Saksassa välillä näki. Eikä varmasti haittaisi jos mukinsa kanssa voisi vaeltaa etsimään jotain kohtuuhintaista syötävää toiselta kojulta.

Joulu on ohi, joten uusia markkinakatsauksia ei tule. Lopullinen kunniataulukko löytyy tämän lopusta.