Tampere, part I

Tampere, tuo pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki, oli joululomani pääpaikkana. Pitkiä taaperruksia ei voinut hyytävän kylmyyden vuoksi tehdä, mutta muutama otos tuli otettua keskustassa. Kaikki kuvat ovat iltaotoksia, koska tylsän harmaa pilvimassa peitti taivaat yhtä poikkeusta lukuunottamatta joka päivä Suomessa ollessani, eikä aurinkoa näkynyt. Tuo ainut poikkeuspäivä sattui kulumaan bussin kyydissä Raumalta Tampereelle.

Tampereen keskus on keskustori, jonka laidalta löytyy 1890 valmistunut Raatihuone eli toisin sanoen kaupungintalo.

Tampereen Raatihuone

Tampereen tunnetuinta maisemaa lienee kuitenkin Tammerkoski ja sen ympäristön punatiiliset wanhat teollisuusrakennukset. Tammerkosken alun ja lopun välillä on korkeuseroa 18 metriä, mutta kolmen vesivoimalapadon vaikutuksesta kuohuvan kosken tilalla on perinteisemmän näköistä, joskin vauhdikkaasti virtaavaa, jokimaisemaa.

Tammerkoski Hämeensillalta pohjoiseen

Satakunnansilta

Tässä välissä lienee oikea paikka mainita Bier und Reise -henkisen Tamperematkailun Bier puolesta, koska maanmainio Koskipanimo ja panimoravintolansa Plevna sijaitsevat näiden  kuvien maisemien lähistöllä. Koskipanimon oluet tunnetaan Plevnan nimellä ja kyseinen panimoravintola lienee paras paikka niiden nauttimiseen,

 Plevnan Severin Extra IPA

joten pitihän siellä käydä. Itseasiassa kaksikin kertaa. :)

Kokeilin Tampereella ollessani yhteensä neljää Plevnan tuotetta, mitkä paremmuusjärjestyksessä olivat Siperia, Smörre IPA, Stout ja Severin Extra IPA. Plevnan Siperia on valittu olutopas.infossa parhaimmaksi Suomalaiseksi olueksi vuosina 2008 ja 2009, eikä ole vaikea havaita miksi. Kaikinpuolin jykevä imperial stout. Suosittelen! Oluthuone Esplanadilla kokeilemani Smörren reittasin maisteluideni kakkoseksi marginaalisella erolla Stouttiin nähden. Severin Extra IPA jäi viimeiseksi tässä neljän oluen vertailussa lopulta melko selvällä marginaalilla. Iskevä, mutta todella epätasapainoiselta vaikuttanut IPA. Ei se kuitenkaan huono ollut, vertailuryhmä vaan sattui olemaan todella kovatasoista.

Tammerkoski Satakunnansillan läheiseltä voimalalta etelään

Satakunnansillan läheisen voimalan ylijuoksu

Tammerkosken tehdasperinne ei ole vielä täysin mennyttä sillä TAKOn kartonkitehdas pitää teollisuuden lippua ylhäällä noin sadan metrin päässä keskustorilta. Paikka lienee logistiikan kannalta melko hirveä.

TAKOn kartonkitehdas

Tampereen teatteri & Hämeensilta

Sisäänkäynti erääseen tiilitaloon

Virastotalo

Aikaisemmat kuvat ovat olleet todella autioita. Tampereella on kuitenkin myös ihmisiä. Eniten niitä löytää keskustaa halkovan pääkadun, Hämeenkadun, varrelta.

Stockmann

Rautatieasemia on tullut esiteltyä ahkerasti, koska junilla on tullut kuljettua paljon tätä blogia tehdessä. Suomessa kuljin paikasta toiseen bussilla, mutta asemalle oli asiaa ja kun siellä kerran kävin niin pitäähän siitä perinteen vuoksi jotain laittaa. Tampereen rautatieasema on suuri tiilimöhkäle valtavalla ikkunalla höystettynä.

Rautatieasema

Kävin rautatieasemalla sen vuoksi, että halusin blogiin kuvan aseman edessä olevasta opastekylttiviidakosta. Alimmaisessa kohteessa olen tainnut vierailla eniten.

Tärkeimmät opasteet turistille, varsinkin alimmainen

Hengellisistä paikoista olisin ehkä mieluiten kuvainnut betonisen siilon eli Kalevan kirkon, koska se on erilaisuudessaan jonkinmoinen spektaakkeli, mutta sinne oli liian pitkä matka, jotta olisin viitsinyt vaivautua  yli kymmenen asteen pakkasessa taapertamaan. Tuomiokirkko ja ortodoksikirkko olivat lähempänä.

Tuomiokirkko

Ortodoksinen kirkko

Kakkososassa pääsemme ihastelemaan talvista Herwoodia. Sitä ennen kuitenkin katsaus Tampereen joulutoriin.

Tampereen joulutorikatsaus

Joulumarkkinoita on tullut katsastettua viisi kappaletta, joista neljä Saksassa ja yksi Belgiassa. Miten Tampereen joulutorin käy vertailussa? Lähtökohtaisesti ei kovin hyvin, koska glühweinia, tuota saksalaisten joulumarkkinoiden perimmäistä tarkoitusta ja olemassa olon syytä, ei saa tarjoilla. Joka tapauksessa joulutorille annettiin tasapuolinen mahdollisuus taistella maineesta ja kunniasta. 

Joulutorin sisäänkäynnit olivat luomassa arvokasta tunnelmaa, mitä nyt parit valkeat mainosläpyskät olivat eksyneet tolppiin. So far so good...

Yksi sisäänkäynneistä

Muutama silmiinpistänyt ero tuli nopeasti mieleen. Tampereen joulutorilla oli merkittävästi vähemmän valoja kuin Saksalaisilla vastineillaan, jotka ovat aivan täynnä kaikenlaisia valokoristeita. Pelkistettyä pohjoismaista tyyliä ilmeisesti. Joulutorilla oli lunta! Sehr gut! Luo valoisampaa tunnelmaa ja niitä ylimääräisiä valoja ei tarvita yhtä paljon.

Joulun supertähti

Kulkuväylät olivat väkimäärään nähden turhan leveät. Olkoonkin, että olin liikkeellä maanantaina neljän jälkeen melko kovassa pakkasessa, mutta en usko, että tuo menisi milloinkaan totaalisesti tukkoon vaikka metrillä kaventaisi. En usko, koska torilla oli hämmästyttävän vähän juoma ja ruokatarjontaa. Saksalaiset joulumarkkinat ovat kulkuväyliltään tukossa, koska karkeasti arvioiden puolet kojuista myy mässättävää ja väki on pysähtynyt suurissa parvissa syömään ja juomaan. Käsityötori ei pysäytä väkeä yhtä tehokkaasti.

Kojujen välissä oli varsin suuret välit ja niistä väleistä sitten pilkotti milloin Hämeenkadun liikennettä ja milloin mitäkin. Välit ovat ihan ymmärrettäviä, koska kojujen ovet taisivat sijaita sivuilla, mutta jollakin noita pitäisi tukkia.

Taontaa vanhan kirkon edessä

Torin erikoisuus oli varsin hieno jääveistos.

Ikuri Trio

Tässä olisi halunnut vetää kotiinpäin, mutta ei auta. Tampereen käsityöjoulutori ei yllä edes Brysselin tasolle yksipuolisen tarjontansa vuoksi. Glühweinin puute ei suoranaisesti ole torin vika vaan viranomaisten. Avoimena kysymyksenä voisi esittää, että mikä tästä torista teki lapsille suunnatun? Muistelisin, että Aamulehden mukaan tuolla perusteella evättiin luvat myydä tuota joulumarkkinoiden peruskiveä. Tampereen joulutorilla ei ollut juuri mitään tarjottavaa lapsille vaan torilla oli käsityömarkkinat aikuisille.

Torilla on kuitenkin potentiaalia sillä ympäristö on ok ja kaupungissa pitäisi kokonsa puolesta olla potentiaalisia asiakkaita. Nykyinen joulutori pitäisi kuitenkin puristaa tiukempaan pakettiin ja sinne pitäisi saada glühweinia, tai terästettyä glögiä, myyntiin max. kolmella eurolla per 0,2l muki. Mielellään kahdella eurolla per mukillinen, kuten Saksassa välillä näki. Eikä varmasti haittaisi jos mukinsa kanssa voisi vaeltaa etsimään jotain kohtuuhintaista syötävää toiselta kojulta.

Joulu on ohi, joten uusia markkinakatsauksia ei tule. Lopullinen kunniataulukko löytyy tämän lopusta.