Lauantai 16.4. Tavoitteena on käydä tutustumassa oluistaan tunnettuun Einbeckin pikkukaupunkiin. Sinne pääseminen julkisilla kulkuvälineillä ei ole aivan yhtä yksinkertaista kuin aikaisemmin käymissäni kaupungeissa. Ensimmäinen vaihe sisälsi junamatkan Braunschweigista Seesenin pikkukaupunkiin, jossa vaihtoaikaa oli puoli tuntia. Ihan riittävästi kaupungin näkemiseen.
Seesen
Seesen on melko mitäänsanomaton pieni 20000 asukkaan kaupunki. Kaupunkioikeudet paikka on saanut 1428 ja jonkinlainen kylä paikalla on ollut jo 900-luvulta, mutta eipä sillä historialla ole kuuhun menty. Kaupungintalon eteen on sentään pykätty jotain kummallista.
Telephone?
Kaupunginmuseo
Ratskeller
Seuraavaan junaan ja kohti Einbeck-Salzderheldenin asemaa...
Salzderhelden
Salzderhelden on nykyisin osa Einbeckin kaupunkia. Lähtötietoni olivat, että se on kylä jossa on rautatieasema. Ennen lähtöä suoritetun erittäin pikaisen karttavilkaisun jälkeen totesin, että kaupunkiin on taaperrettavaa pari kilometriä. Paikanpäällä olleissa kylteissä luki yli neljä kilometriä. Damn! Noh, busseja menee jos menee, on sitä ennenkin kävelty, ensin pitää katsastaa kylä ja junasta nähty linna.
Einbeck Salzderhelden Bahnhof
Rautatieasemalta taapertamaan lähtiessä vastaan tulee nopeasti joen ylittävä silta. Sillalta näkyy vasemmalla puolella tulvaportti ja oikealla puolella linnan rauniot. Tulvaportin puolella näin suuren, 20-30 metrin korkeudessa kaartelevan, linnun. "Normaalia" suurempi haukkahan siellä metsästää jyrsijöitä, objektiivin vaihto ja perään! Onneksi pakkasin mukaan DA 55-300 objektiivin ihan tätä kylästä kaupunkiin siirtymäpätkää varten. Wildlife!!
Tulvaportti
Heldenburg (Burg Salzderhelden)
Tulvaportin päällä oli taulu, missä kerrotaan tulva-alueen olevan luonnonsuojelualue. Haukka oli kadonnut näköpiiristä, joten odotellessa piti tyytyä pariin haikaraan ja kaukaisuudessa näkyneeseen pieneen peuraan. Jäljempänä vastaan tullut toinen vastaava taulu kertoi lisätietona, ettei alueelle saa mennä taapertamaan. Piti siis pysyä tiellä sen sijaan, että olisin varovasti lähestynyt turhan kaukana ruokailemassa ollutta haikaraa. 300 mm "kaukoputken" läpi toki sai seurattua ihan ok, mutta eipä siitä juurikaan kuvattavaa tullut niillä etäisyyksillä.
Luonnonsuojelualue
Penkkejä tulvamuurilla
Odottelu palkittiin ja suuri lintu saapui jälleen näkökenttään. Luonnollisesti hieman turhan kauas jälleen kerran kuvaajan näkökulmasta katsottuna, mutta olihan se hieno ilmestys siitä huolimatta. Kaukoputken virkaa toimittaneen kameran kautta pääsi "lähemmäs." Alla olevaa kuvaa on cropattu melko rankasti. Aukeaa klikkaamalla suuremmaksi kuten kaikki muutkin kuvat. Haukka ei ollut samaa "perusmallia" kuin usein junasta bongaamani vaan jotain suurempaa. Jälkikäteen melkoisesti nettiä tonkineena tunnistin lopulta lajiksi Isohaarahaukan. Kaukaa nähtynä oli hankala arvioida, että onko siipiväliä oman pituuteni verran, mutta ei se ihan pienikokoinen lintu ollut.
Isohaarahaukka (Milvus milvus)
Hieman etäämmälle kaarrettuaan haukka sai kimppuunsa nokivariksen. Yläpuolella kaarrellut valtava petolintu alkoi varmaankin ahdistaa sen verran että piti käydä hätistelemässä. Melkoista akrobatiaa ja meinasi käydä huonosti, mutta selvisi kuitenkin ehjänä tilanteesta ja haukka siirtyi etäämmälle kaartelemaan.
Nokivaris kävi hätistelemässä haukkaa ja sai melkein kynsistä
Salzderhelden linnalta nähtynä
Bussi meni ohi linnalta alas kävellessäni, joten Einbeckkiin piti kävellä. Harmillisesti yli neljää kilometriä näyttänyt kyltti ei ollut ylimitoitettu, kuten vastaavat kyltit välillä varsinkin kaupungeissa ovat, vaan matkaa oli tosiaan se mitä ilmoitettiin.
Einbeck
Einbeck on muinainen Hansakaupunki ja tunnettu Einbecker oluistaan. Lisäksi kaupunki on turisteille suunnatun "German Timber-Frame Roadin" osa. Kaupungissa pitäisi siis olla jotain ihmeteltävää!
Neues Rathaus
Neues Rathausin edestä saa mainiota Döneriä! Mmmmmm. :P~~
Ruokailun jälkeen pyöriskelin suuren kirkon kautta kohti keskustaa ja bongasin tynnyrin erään museon edestä. Kaupungissa on näemmä kiertokävelyreitti. "Yllättäen" erittäin vahvasti panimon tukemana. Kaupungissa ei voi välttyä Einbecker logoilta ja teksteiltä. Niitä on aivan kaikkialla.
Einbeckin olutkierros
Torilla, joka on oikeastaan vain levennys kävelykatuun, sijaitsee mm. hassun näköinen vanha raatihuone. Pääsiäisjuhlaa oli menossa. Normaaliin saksalaiseen tapaan saatavilla oli bratwurstia sekä olutta. Tässä tapauksessa luonnollisesti Einbeckerin tuotteita.
Altes Rathaus
Markt
Normaalisti poliittisesti ylikorrektit saksalaiset pääsivät yllättämään seinäkoristeillaan. Pieni ihme, ettei eräitä tunnuksia ole lähdetty hiomaan pois seinästä. Torin laidalla apteekin "kiviportissa" oli sama logo. Siihen oli kuivuneesta keltaisesta jäljestä päätellen nakattu kananmuna. Mutta sekin logo sai olla siinä. Ylikorrektiusesimerkkinä sanottakoon, että Japanin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen Simpsonien ydinvoimalla vitsailevia jaksoja ei ole esitetty Saksassa. Nämä vaakunat osuvat paljon arempaan paikkaan, mutta hyvä, että muinaisempi historia kävelee tuoreemman historian yli tässä tapauksessa. Jollain museoviraston tjsp. tädillä tai sedällä on ollut ns. huge cojones pitää nuo merkit seinässä.
Ravenin suvun vaakuna kahteen kertaan seinässä
Koristeellista
Normiasunto
Bitte!
Loppuun vielä olutnörteille ihmeteltävää. Yli 600 vuotias panimo, yksi Saksan vanhimmista ja ensimmäinen joka käytti "bock" nimitystä oluesta. Einbeckerin oluita on saatavilla Braunschweigin kaupoista ja tokihan niitä on tullut maisteltua. Hyviä bock tyylin oluita tekevät. Pilssinsä eivät ole ihan yhtä hyvällä tasolla. Liikaa maltaita humaliin verrattuna, kenties bock historiasta johtuen. Panimon tuotteista suosikkini on winterbock, joka on tyyliltään tuplapukki. Saatavilla rajoitetun ajan alkutalvesta.
Einbecker Brauhaus
Paluumatka ei mennyt aivan putkeen. Huonosti suunniteltu ja surkeasti toteutettu... En ensin löytänyt bussipysäkkiä ja löydettyäni havaitsin bussin menneen. Vuoroväli oli erittäin harva, joten päätin juosta reilut 4 km puoleen tuntiin ehtiäkseni junaan. Huonot kengät, farkut ja etenkin painava reppu tekivät hommasta haasteellista, mutta ehdin asemalaiturille minuuttia ennen junan tuloa. Jaloista, varsinkin jalanpohjista, oli niin sanotusti henki pois ja hikeäkin pukkasi pintaan, mutta mikäs sen kivempaa kuin onnistua epävarmalta näyttäneessä tavoitteessa. Myöhästyminen olisi tarkoittanut paluumatkan improvisointia vähintään kahdella junanvaihdolla ja todennäköisesti Hannoverin kautta kiertäen. Illan kruunasi se, että lähikaupassani ei ollut tällä kertaa tarjolla kuin Einbeckerin Brauherren Pilssiä. Tai oli, mutta kevään kausituote Mai-Ur-Bock oli viiden litran tynnyreissä. Pullot olivat ilmeisesti jo loppuneet. Onneksi ehdin aiemmin maistella yhden. Tällä kertaa meni sitten pilssiksi, joka kaipaisi tosiaan lisää humalia.
