Hildesheim on yksi pohjois-Saksan vanhimmista kaupungeista. Tarkasta iästä ei liene tietoa, mutta 800-luvulla rakennettiin jo katedraalia, joten ikää piisaa. Kaupungin väkiluku on noin 103000. Kaupunki pommitettiin tasaiseksi toisessa maailmansodassa ilman kovin nerokkaita syitä, koska kaupungissa ei sijainnut mitään tärkeää sotilaallisesta näkökulmasta. Kunhan nyt halusivat vähän laskea paikallisten moraalia.
Ennen pommituksia kaupunki oli täynnä historian siipien havinaa.
Hildesheim vuonna 1641 - vääntynyt torni sekä erakko
Pommitusten jälkeen rakentamisen painopiste oli "taloja ja äkkiä", joten betonista rakennettiin.
Vähemmän historiallista keskustaa
Myöhemmin jollain taholla kuitenkin heräsi ajatus, että betoni ei vedä turisteja, mutta wanhanajan rakennukset toisivat kaupunkiin lisää elämää, joten keskustasta purettiin vähitellen betonit pois ja rakennettiin kopiot historiallisista rakennuksista oikeille paikoilleen. Toimii.
Marktplatz
Viiksekäs mahtimies raatihuoneen edessä
Kaupungilla on yllättävän laaja suomenkielinen wikipediasivu, joten pitäähän sieltä kaivaa suomennosta silloin kun siihen on eniten aihetta. Seuraava on iskevä! Teurastajain ammattikuntatalo! Rakennus lienee kaupungin komein ulospäin työntyvällä koristellulla julkisivullaan ja 29 metrin korkeudellaan. Alkuperäinen oli vuodelta 1529.
Teurastajain ammattikuntatalo (keskellä vasemmalla)
Teurastajain ammattikuntatalon seinä (avaa isoksi niin näkee jotain)
Virastotalon sisäänkäynti torin kulmassa
Pienen matkan päässä kauppatorilta sijaitsee Umgestülpter Zuckerhut eli suomenkielisen wikipedian mukaan ylösalainen sokeritoppa, joka on kummallisen näköinen ilmestys. Alunperin rakennettu vuonna 1509, mutta nykyään paikalla törröttävä saman näköinen rakennus on vain pari vuotta vanha.
Historiallinen rakennus, vuodelta 2009
Sokeritopalta voikin sujuvasti siirtyä ihmettelemään viereistä kirkontornia, joka on osavaltion korkein. 114,5 metriä. Aika vaatimatonta oikeastaan, Hampurissa on yhdessä kaupungissa monta korkeampaa kuin pinta-alaltaan Saksan toiseksi suurimmassa osavaltiossa. Pikaisen vertailun vuoksi wikipedian mukaan Suomen korkein kirkontorni ja samalla Suomen korkein rakennus (ei rakennelma) on 97 metriä.
Alfa Romeo Spi... siis Niedersachsenin korkein kirkontorni
Isoja kirkkoja paikkakunnalla toki riittää enemmänkin. Korkeita ne eivät ole, mutta pari on UNESCON maailmanperintökohteita.
Michaeliskirche
Ulkoapäin puoliksi rempassa. Sisältä vähäblinginen, mutta hyvissä maaleissa. Katossa on jumetun kokoinen maalaus ja päädyssä olevasta kryptasta löytyy kirkon perustanut pyhimys Bernward, jolla oli suomenkielisen wikipediasivun mukaan hyvät suhteet mahtimiehiin. Ettei vaan olisi suhteilla saanut arvonimeään... Jokatapauksessa, miekkosen sargofagi lienee suoraan alla olevan kuvan patsaan alapuolella kryptassa, jossa se on penkeillä ja valoilla ympäröitynä esillä. Penkit olivat irtopenkkejä, joten ehkä ne olivat siellä pääsiäistoimituksia varten... Paha sanoo. En ollut pyhiinvaelluksella, kunhan kyttäilin UNESCON tärkeäksi havaitsemaa kohdetta.
Michaeliskirche sisältä
Michaeliskirche sisältä
Samaan perintökohteeseen kuuluu läheinen tuomiokirkko, Mariendom. Rempassa sekin ja lisäksi suljettuna tuona pitkänä perjantaina, joka näin pakanana vaikutti olevan ihan normaalin 24 tunnin pituinen. Remonttiin liittyen aidassa näkyi mainos suurista juhlista vuosien 815 - 2015 kunniaksi. Vielä on siis aikaa rempata. Mikaeliskircheen esillepantu pyhimys valvoi työmaata.
Paikallinen pyhimys valvoo raksatöitä
Mariendom
Seurasin ensin tietämättäni jonkin matkaa ja hieman ennen tuomiokirkkoa jo ihan tietoisesti historiallista kävelyreittiä, joka pyöritti ympäri historiallisia kohteita. Siirtymäpätkilläkin riitti useimmiten wanhan näköistä, mutta uudelleen rakennettua ihmeteltävää.
Historiallisen näköistä
Seuraavaa kohdetta ei reitillä ollut vaan päätin improvisoida pienen kiertolenkin puiston ja puistosta havaitsemani kaupunginmuurin kautta. Matkan varrelle osui tämä:
Lienee vankila
Enemmän tai vähemmän epämääräisen pyörimisen, turistireitin seuraamisen sekä 30 senttisen subin jälkeen päädyin jälleen kauppatorille...
Jälleen Marktplatzilla
... josta jatkoin pienen istuskelun jälkeen kohti rautatieasemaa.
Värikkäät julkisivut
Hildesheim on jännä yhdistelmä "normikaupunkia" sekä ikiwanhaa kaupunkia. Hyvä, että ovat toteuttaneet jälleenrakennuksen siten, että on rakennettu historiallisia kokonaisuuksia eikä vain yhtä vanhan näköistä taloa betonin väliin. Betoniakin on jo aikojen saatossa ehditty (paikoitellen) piristää, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.
Loppuun vielä jotain wanhaa ja tyylikästä. (kenties lippua lukuunottamatta)
Avokupla
