Hua Shan on 2154,9 metriä korkea taolaisten pyhä vuori ja luonnonpuisto Xi'anin lähistöllä. Xi'anin hostellissani oli kaksi vuorelle suuntaavaa porukkaa ja minä, joten päätimme mennä yhdessä. Itse olisin valinnut aikaisen luotijunan, mutta päädyimme hieman myöhemmin lähtevään edullisempaan turistibussiin, koska rykelmän kiinalaiset sekä espanjalaiset olivat liikkeellä pienemmällä budjetilla. Olihan se lopulta ihan kiva kun oli seuraa ja kääntäjät matkalle. Samalla tuli nähtyä moottoritietä, jonka varrella oli piirrettymäisiä opastauluja turvallisempaan ajamiseen. Useimmat kyltit olivat myös englanniksi.
Vierailijakeskus
Hua Shanin vierailu alkaa
vierailijakeskuksesta, josta pitää ostaa kaksi päivää voimassa oleva
sisäänpääsy luonnonpuistoon. Keskuksessa ei ollut juurikaan englanniksi infotekstiä, mutta lipun sai kun vaihtoivat tädin tiskin takana. Tämän jälkeen on bussikuljetus (huonosti merkatut) joko cable
careille taikka polun päähän. Hyvä kun oli paikallista seuraa. :)
Bussimme vei temppelialueelle, jonka läpi käveltyä pääsi pohjoiselle huipulle vievän polun alkuun. Kyseessä on 6 km
pituinen reitti, josta ensimmäiset 4 km taivalletaan rotkossa vuorten
välissä loivasti nousten. Viimeiset 2 km on rappusia rappusten perään.
Paikoitellen on niin jyrkkää, että tarvitsee nelivetoa. Pohjoisella huipulla on korkeutta 1614,9 metriä ja Hua Shanin kylä on googlen/wikipedian mukaan noin 330 metrin korkeudessa merenpinnasta. Mutu-tuntumalta kävelemään lähdetään alle 400 metrin korkeudesta eli kavuttavaa piisaa. Mikäli ei halua
kiivetä, löytyy pohjoiselle ja läntiselle huipulle tosiaan myös cable carit.
Maksua ja jonottamista vastaan luonnollisesti. Cable carien vuoksi ylös on helppo päästä, joten siellä on paikoitellen aivan älyttömästi ruuhkaa. Kävelyreitillä sen sijaan oli tilaa. Nousun puolivälin jälkeen lähdin omille teilleni, koska matkaseuralla ei kunto riittänyt ja odottelussa paloi liikaa aikaa. Heidän tavoitteena oli saavuttaa pohjoinen huippu (vuoren matalin viidestä huipusta) kun itse tähtäsin korkeimmalle huipulle ja lisäksi myös vuoren kylkeen lankkukävelylle.
Valtava patsas temppelialueella
Naamioitua muovia
Rotkossa
Valtava hämis
Rukoilijasirkka
Teräsvaari
Yksi lukuisista kioskeista
Reitti jyrkkenee, rappusia!
Karvaisen naisen luola
Paras käännöskukkanen
Suitsukkeita yhdessä lukuisista temppeleistä
Kaveri löysi näyttävän tai chi -paikan
Puolivälissä nousua
Nelivetoa tarvitaan
Pohjoinen huippu (Cloud Terrace Peak) 1614,9 m
Huipulle saavuttua törmäsi cable carilla paikalle tulleisiin massoihin...
Ruuhkaa
Kattokoristeita
Yksi lukuisista temppeleistä vuorella
Järkevää opastusta
Kapea harjanne. Takana pohjoinen huippu ja peltoaukeat
Lukkoja
Läntinen huippu ja päätön kiinalainen
Majava? Läntinen huippu (Lotus Flower Summit)
Näkymä kohti eteläistä huippua
Läntisen huipun rakennuksia
Läntinen huippu
Korkeammalle ei pääse: eteläinen huippu (Landing Goose Summit)
Yeah!
Läntinen huippu eteläiseltä zoomattuna
Mahtipontinen portti
Korkeimman huipun valloittamisen jälkeen oli vielä edessä lankkukävelyn etsiminen. Lankku johtaa umpikujaan alttarille eikä kukaan tiedä miksi se on joskus vuorenseinämään rakennettu. Umpikujan vuoksi noin 40 cm leveällä lankulla on kaksisuuntainen liikenne. Lankulle on pääsymaksu, turvavaljaat ja siellä on harmillisesti mieletön ruuhka. Alla olevassa kuvassa se ei tule ilmi, koska edellä oleva pysähtyi pitkäksi aikaa ottamaan kuvaa. Samalla pahentaen takana olevaa ruuhkaa.
Valjaissa laskeutumassa lankkukävelylle ruuhkassa
Tässä on kaksisuuntainen liikenne
Reunalla
Cable carilla alas
Kiipeämisessä ja huipulta toiselle taapertamisessa meni koko päivä,
joten tulin alas läntisen huipun cable carin kautta. Lipun sai ostettua
myös vuorelta. Päivä oli jo niin pitkällä, että viimeinen takaisin Xi'aniin vievä turistibussi oli lähtenyt kauan sitten. Sattumalta tapasin vierailijakeskuksessa ylös kavutessani ohittamani saksalaisen, jonka kanssa olin vaihtanut muutaman sanan. Hänellä oli suunnitelmana palata Xi'aniin viimeisellä intercity bussilla. Sen lähtöaika oli jo käsillä, mutta kiinaa osaavana hän oli sopinut, että bussi odottaa. Lopulta bussi odotti vielä meidän jälkeenkin, koska matkustajia oli kuskin mielestä liian vähän. Lisää matkustajia = lisää rahaa, joten julkinen liikenne ei tykkää ajaa liian tyhjänä.
Kun lopulta päästiin matkaan niin kuski tööttäsi jokaiselle ohittamalleen rekalle, jotta ne eivät vaihtaisi kaistaa bussin eteen. Liikennekulttuurihan on ainakin sisämaassa täyttä perseilyä eivätkä rekat edes saa ajaa moottoritien sisemmillä kaistoilla (ajoivat kuitenkin). Lisäksi bussikuskilla oli tutkanpaljastin: aina välillä kuului piippausta, jota seurasi välitön reipas jarruttaminen takaisin nopeusrajoitusten pariin. Piippauksen loputtua kiihdytettiin jälleen. Lopulta pääsin takaisin Xi'aniin joskus yhdeksän jälkeen illalla.
Mahtava päivämatka!
Seuraavaksi Xi'anin sekalaiset, kuten esimerkiksi terrakottasotilaat, joiden kohdalla mielenkiintoisempaa oli kenties sen ympärillä valtoimenaan rehottava turistibisnes.
