Jatkoa ensimmäiseen osaan, joka jäi jättimäisen ruostumattomasta teräksestä tehdyn kiinalaisen luokse. Tavoitteena on taapertaa meren rannalle edullisen hotellini (check-in + kuorman kevennys) sekä muutaman etukäteen kiinnostavalta vaikuttaneen paikan kautta. Matka alkaa turvallisesti suojatie ylittäen. Tolpat ovat pyöräilijäystävällisesti helposti näkyvän raidallisia ja pyöräkaistat punertavia, jotta kaikille käy selväksi kuka kuuluu kaistalle ja kenen pitäisi pysyä sieltä poissa.
Havainnollista
Pystysuuntaista panoraamaa ei ole tässä blogissa ennen esitelty, mutta nyt on. 91 metrinen Sint-Jacobus de Meerderekerk ei mahtunut yhteen kuvaan, joten otin kolme. Lienee Haagin korkein kirkontorni. Korkeampia rakennuksia löytyy.
Sint-Jacobus de Meerderekerk
Den Haagin ja Scheveningenin kaupungit aikoinaan yhdistäneelle tielle rakennettiin 1860-luvulla suurikokoinen monumentti, joka juhlistaa vuonna 1813 takaisin saatua itsenäisyyttä. Hämärä ymmärrykseni netin kätköistä on, että vapaustaistelun aloittanut Oranssi Prinssi saapui Englannista veneellä Scheveningeniin vuoden 1813 loppupuolella ja jatkoi sieltä sitten Haagiin. Tästä innostuneena väki nakkasi Napoleonin joukot veks ja itsenäisyys koitti.
Plein 1813
Taaperruksen ykköskohde oli rauhanpalatsi, jonka pihalla liehuu YK:n lippu. Aurinko paistoi suoraan vastaan, joten "hyvän" kuvan ottaminen pääportin suunnasta oli jokseenkin mahdotonta. Toisaalta ihan hyvä niin, koska siitä suunnastahan kaikki tuota kuvaavat ja tiellä oli jotain raksan tapaistakin. Muista suunnista palatsi on metsän taikka rakennusten peittämä, mutta onnistuin löytämään raon, josta sai kuvattua vähemmän julmaan sivuvaloon kuvakulmasta, joka ei täytä googlen kuvahaun ensimmäistä sivua toisin kuin suoraan edestä otettu.
Vredespaleis - Peace palace
Palatsin edessä havaitsin, että maailmanrauhan liekki löytyy jalkovälistäni.
World peace flame löytyy kuvaajan jalkovälistä
Rauhanpalatsin ja rannan välissä oli vielä pitkä pätkä puistoa. Niin pitkä, että jos olisin kameraan rautatieaseman edessä kuvaamalla tallentamani karttani mittakaavaa pohtinut edes hetkisen, olisin mennyt ratikalla. Päivän sateiden hyytävä kylmyys oli vaihtunut lämpimään iltaan. Noh, tulipahan nähtyä sudenkorento ja Keizerstraatilla Scheveningenin katumarkkinoiden jälkibileet. Scheveningenissä liehui kaikkialla oma kolmefisuinen lippu. Paikkakunnan itsetunto lienee korkealla vaikka onkin osa Haagin kaupunkia.
Sudenkorento
Rannalle pääseminen ei ollut aivan yksinkertaista, koska Keizerstraatin päässä oli verkkoaita estämässä kulkua. Kun lopulta löysin vaihtoehtoisen reitin, huomasin esittelytauluja, joissa kerrottiin Scheveningenin olevan Alankomaiden tulvamuurissa heikko lenkki, jota ollaan parantamassa. Lopputuloksena syntyy mahtava rantabulevardi dyynin huipulle. Joka tapauksessa dyynin etupuolelta paljastui toosi pitkä biitsi. Ilmojakin piteli.
Rantaa Scheveningenissä
Scheveningen
En muistanutkaan, että aallokosta lähtee niin jykevää ja hienoa ääntä kuin mitä tuolla kuulin. Biitsillä ei ollut tungosta, mutta jostain (tod. näk. wikipediasta) luin, että yli kymmenen miljoonaa vierailijaa käy vuosittain Scheveningenin rannoilla.
1,5 km päässä siintää kasinolaituri
Pitäähän niille kymmenelle miljoonalle olla muutakin kuin hiekkaa ja vettä. 1,5 kilometriä rantaa taapertamalla (eihän tässä riittävästi taaperrettu rannalle päästäkseni) päädyin lopulta Scheveningenin rannan hotelli ja viihdekeskittymälle.
Kurhaus
Aikani ihmeteltyäni oli mukavaa päästä takaisin keskustaan ratikalla. Pimeän tuloa odotellessa ehti ottaa oluen jos toisenkin. Hyvää oluttarjontaa ei ollut vaikea löytää. Suosituksina voin jakaa De Zwarte Ruiterin ja etenkin The Fiddlerin, joka on kaupungin suurin englantilainen pub ja jolla on oma panimonsa. Valitettavasti panimo oli käyntini aikaan remontissa, joten piti tyytyä hieman vajaan sadan oluen listalta tilaamiseen. Suosituin olut Ruiterissa, kuten myös Fiddlerissä, näytti olevan Herzog Jan Pilsener, joka on kokeilemani perusteella todella tehokkaasti suodatettua ja sen vuoksi helppoa juotavaa jos meinaa pidempää sessiota pitää. Jos haluaa pilsneriltään makua, on katsottava muualle. Paha sanoo minne, kun en kokeillut muuta Alankomaalaista pilsneriä. Kenties saksalaiseen tarjontaan, kenties jopa tsekkiläiselle alkulähteelle.
Hämäryys koitti lopulta, myöhään kuten kesäkuussa odottaa sopii, joten kävin napsimassa parit fotot ennen nukkumaanmenoa.
Binnenhof
Plein (aukio) lienee kaupungin keskustori. Kahdella reunalla oli baareja / ravintoloita ja toisella kahdella, kuvassa kuvaajan selän takana, oli jotain vanhempaa kivistä rakennuskantaa. Tornitalot ja Cenraal-asema eivät ole kaukana.
Plein
Koekamplaan
Grote kerk (suuri kirkko)
Seuraavana aamuna taapersin vähitellen rautatieasemalle takaisin Amsterdamiin mennäkseni. Aurinko paistoi sopivasta suunnasta, joten Kuninkaalinen palatsi piti kuvata matkan varrella. Käsittääkseni tämä on palatseista ykkönen.
Paleis Noordeinde
Raidallista
Kaupungin korkein rakennus on ~142 metrinen Hoftoren, joka sijaitsee Centraalin vieressä.
Hoftoren (141,85 m)
Kohti valoa
Jos tähän nyt jotain yhteenvetoa pitäisi laittaa niin... taidan tykätä Den Haagista enemmän kuin ahtaasta Amsterdamista.
