tiistai 21. kesäkuuta 2011

Amsterdam, part I

Oudezidjs voorburgwal

Kaksi metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Amsterdam on Alankomaiden pääkaupunki, vaikka hallitus, parlamentti, ministeriöt, korkein oikeus ja jopa kuningashuone sijaitsevat Haagissa. Taustalla lienee kauan sitten tapahtuneita hämäriä poliitikkojen lehmänkauppoja, joiden jälkeen Amsterdam kirjattiin perustuslailliseksi pääkaupungiksi ja Haag hoitaa kaikki pääkaupungissa normaalisti tehtävät hallinnolliset asiat.

Kaupunki tunnetaan parhaiten kanaaleistaan, polkupyöristä (& niiden varastamisesta) ja vapaamielisestä asenteestaan. Kanaalit lisättiin 2010 UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle. Polkupyöriä on kaikkialla ja pysäköintiin käytettävät kettingit ovat vahvaa tekoa, jotta pyörä ei sillankaiteesta lähtisi hämärähemmojen matkaan. Varkaita lukuunottamatta pyöräilijöillä on asiat hyvin. Pyöräkaistoja on kaikkialla, kaupungissa on useita valvottuja pyöräparkkeja eikä korkeuseroista tarvitse murehtia. Kaupungin keskusta on todella ahdas, joten autoilua pyritään karsimaan. Sikäli kun joku siellä tahtoo autolla ajaa.

Saavuin kaupunkiin viisituntisen ja kaksi vaihtoa sisältäneen junamatkan jälkeen Amsterdam Centraal -asemalle, joka sijaitsee keskustan pohjoisreunassa.

Söpö alankomaalainen intercity

Amsterdam Centraal -rautatieasema

Aseman pohjoispuolella on vesistöä, jota en lähtenyt ylittämään...

Lauttakyytiä joen toiselle rannalle

... vaan suuntasin etelään kohti keskustaa. Aseman edessä oli valtavasti polkupyöriä ja aseman sivulla oli yksi ääriään myöten täytetty pyöräparkki.

Pyöräparkki Amsterdam Centraalin vieressä

Pääkatu Damrak

1900-luvun alussa rakennettu Beurs van Berlage on vanha raaka-ainepörssi Damrakin puolivälissä. Näyttää vanhalta tyylitellyltä teollisuusrakennukselta... ainakin Tampereella asuneen silmään. Rakennus on nykyään konferenssipaikka. Katolla lepattaa Amsterdamin lippu.

Beurs van Berlage

Ilmoja ei tällä kertaa pidellyt vaan päivien aikana piisasi sadekuuroja.

Märkä kävelykatu keskustassa

Ylläolevasta kuvasta todettakoon, että hetki kuvan ottamisen jälkeen kolmepyöräisen moorrotoidun invatuolin (kuvassa vasemmalla) kuljettaja temppuili yli viisi metriä toinen takarengas ilmassa ja totesi jälkeenpäin ohikulkijoille "Don't try that at home!" Huima tyyppi!

Olutmatkaajia riemastuttanee, että maan olutkulttuuri on laaja-alainen kuten naapurimaassa Belgiassa, mutta toisin kuin toisesta naapurimaassa Saksasta, jossa kysyntä ja sitä mukaa myös tarjonta rajoittuu lähinnä pilsneriin ja vehnäolueeseen. Standardia nääs, alles in ordnung ja niin edelleen. Amsterdamista on helppo löytää anniskelupaikkoja, joissa on runsas olutvalikoima. Mahtia! Etukäteen olin löytänyt keskustasta mielenkiintoisen Bierproeflokaal in de Wildemanin (osoite: Kolksteeg 3), joten sillä piti käydä lähes oitis kaupunkiin saavuttuani, koska tasaisesti maistelemalla pääsee pidemmälle kuin kertahörppäyksellä. Paikka on pienehkö, mutta erinomainen! 18 vaihtoehtoa hanassa ja parisataa pulloissa.

Valinnan vaikeus

Aikani pohdittuani päätin valita De Molenin tuotoksen, koska tiedän panimon pukkaavan ulos hyviä oluita. Tiskin takaa kerrottiin Vuur & Vlamin olevan erittäin kitkerä olut. Sehän kelpasi, koska niitä ei yleisesti ottaen Saksasta saa, joten hetkisen kuluttua tiskille ilmestyi lasillinen tätä alankomaalaista juomaa.

De Molen Vuur & Vlam

Vuur & Vlam on tyyliltään IPA eli india pale ale ja suomennettuna nimi tarkoittaa tulta ja liekkiä. Runsaasti humalista kumpuavaa makua ja kitkeryyttä. Kenties liikaa omaan makuuni, mutta aina välillä pitää kokeilla rajoja. Toisella käyntikerralla päätin jatkaa IPA linjalla ja tilata 25th anniversary farmhouse IPA:n, jonka yhdysvaltalainen Flying dog panimo on tehnyt in de Wildemanin 25 vuotissynttärijuomaksi. Juoma oli "juotavampaa" kuin Vuur & Vlam vähäisemmän, mutta silti runsaan humaloinnin ansiosta. Tai sitten humaloinnin paras terä oli kateissa ison lammikon yli matkattuaan. Sama saattaa näkyä ratebeerin yhdysvaltalaisarvioissa Vuur & Vlamin kohdalla.

Juomien välissä oli hyvä pitää taaperrustaukoa muun muassa lähistöä tutkiskellen.

Siemeniä on kaupan, valikoimaa piisaa

Kanaalista kohti jokea

China Town

Vapaamielinen asenne näkyy kenties parhaiten punaisten lyhtyjen alueella, joka käsittää melko suuren viipaleen ydinkeskustaa ollen samalla kaupungin vanhin osa. Seksiä, kannabiskasvien siemeniä, maagisia sieniä ym. myydään aivan avoimesti ja lukuisissa ns. Coffee shopeissa käytetään laillisesti marihuanaa. Alue on turistien suosiossa.

Punaisten lyhtyjen aluetta

Oudekerksbrugilla kaatosateessa

Toisena olutvinkkinä kerrottakoon, että punaisten lyhtyjen alueen pohjoisreunalta löytyy paikallinen panimo de Prael. Panimolla on tiloissaan pienehkö kauppa ja nurkan takana oma proeflokaalinsa, joka osoittautui uudehkoksi panimoravintolaksi. Aikaisemmin olin heidän tuotoksistaan maistanut Willyn vahvempaa versiota, joka maistui ihan ok. Parin käyntikertani aikana totesin henkilökunnan olevan ystävällistä, oluista Maryn olevan firman parasta antia (vaikken kaikkia maistanut) ja että seinälle listatut oluttyylit poikkeavat ratebeerin listauksista (lähes?) poikkeuksetta. Tiedä sitten onko niillä tyyleillä suurta käytännön eroa. Hieman teki mieli kysyä, että saako Johnnyä myydä kölschinä kun sitä ei ole Kölnissä pantu, mutta en sitten viitsinyt. Ravintolan vessasta löytyy eräs hauska yksityiskohta, jota en tässä lähde spoilaamaan. ;)

de Prael Mary

Kolmannen olutvinkin jakakoon Reittausblogi. Valitettavasti en itse tiennyt koko panimon olemassa olosta mitään kaupungissa ollessani. Vajaan kilometrin päässä kävin miettimässä jaksaisiko taapertaa kaukaisuudessa siintävälle tuulimyllylle. En sitten jaksanut. Panimoravintola olisi sijainnut välittömästi tuulimyllyn vieressä. Aina ei voi voittaa.

Sitten oluenmaistelun jälkihoitoon: Amsterdamissa on kadunvarsilla siellä täällä urinaaleja, jottei tarvitse nurkkiin kuseskella. Mahtia! Tyyli vaihteli siirrettävästä neljän asiakaspaikan muovisesta viritelmästä kiinteään betonia ja metallia olevaan yhdenhengen ratkaisuun. Samanlaisen muovisen näin Haagissa ja muistaakseni Suomessa jossain festareilla, mutta sehän ei toki ollut julkisen kadun varressa ihan sellaisenaan. Varsinkaan tuo muovinen urinaali ei sovellu kaikista häveliäimmille, sillä näkösuoja on hyvin vaatimaton. Soisin tämän yleistyvän muissakin kaupungeissa niin kansan ei tarvitse kuseksia nurkkiin luonnon kutsuessa yllättäen. Esim. viikkoa aiemmin vieraillussa Prahassa tuoksahti useammassa paikassa.

Kylttiä seuraamalla ei tartte nurkkiin kuseskella

Coffee shopit eivät toki rajoitu pelkästään punaisten lyhtyjen alueelle, vaikka se lienee niiden tiheintä esiintymisaluetta. Viihde-elämän keskuksina toimivien Rembrandtin aukion ja Leidsepleinin ympäristöistä niitä löytyy myös runsaasti.

Rembrandtin aukion laidalla

Jossainpäin kaupunkia oli käynnissä pienimuotoinen katujuhla. Grillausta ja pieni pomppulinna lapsille. Ei ihan sitä mitä etukäteen odotin kyltin ja punavalkean nauhan perusteella.

Straat Feestiä edessäpäin

Jälleen yksi kanaalikuva

Toinen osa on korkeakulttuurisempi ja sisältää lisää kanaaleita.