Garmisch-Partenkirchen on näyttävä 26000 asukkaan paikkakunta Alpeilla Saksan ja Itävallan rajan tuntumassa. Itse paikkakuntaan palataan kuitenkin vasta kolmannessa osassa, koska ympäristössä on kaikkea muuta kiinnostavaa... jopa kesällä, vaikka paikkakunta on talviurheilusta tunnettu.
Hotelliin (Trifthof, suosittelen!) kirjautumisen jälkeen suuntasin oitis kohti Partnachklamm nimistä rotkoa, joka on lähes 800 metriä pitkä luonnonmonumentti. Välietappina toimi Olympia Skistadion, jonka ohi kulkee reitti rotkolle.
Stadion toimi vuoden 1936 olympialaisten hiihdon ja mäkihypyn näyttämönä ja on edelleen aktiivikäytössä. Tunnetuin tapahtuma lienee Keski-Euroopan mäkiviikon uudenvuodenpäivän kilpailu, joka hypätään vuonna 2007 vanhan hyppyrimäen tilalle rakennetusta Große Olympiaschanze -hyppyrimäestä.
Olympia Skistadion
Edessä oli mäki, josta oli oletettavasti tiedossa hyvät näkymät, joten pitihän sinne kavuta.
Alastulorinne on jyrkkä
Ilmassa leijaili jotain sen verran, että näkyvyys ei ollut parhaimmillaan vaan horisontti oli sinertävä.
Panorama hyppyrin nokalta
Hyppyrimäki on todella näyttävä ilmestys. Valitettavasti ylös saakka ei päässyt, vaan pääsy oli estetty käsittääkseni hyppyrin nokan remontin vuoksi. Osa vauhdinottoladusta oli purettu.
Große Olympiaschanze
Hyppyrimäen jälkeen oli aika suunnata kohti rotkoa. Vastaan tuli runsaasti turisteja. Ruuhkaa olisi toivottavasti vähemmän, koska olin menossa paikanpäälle melko myöhään. "Sulkemisaikaan" oli kuitenkin lähes tunti. Sulkemisaika on lainausmerkeissä, koska rotko pysyy avoinna myös sulkemisajan jälkeen. Aukioloaikana rotkoon on pieni sisäänpääsymaksu, joka auttaa paikan ylläpidossa. Lippuluuku oli kuitenkin jo suljettu perille päästyäni. Tämä aiheutti pientä hämmennystä, enkä ollut ainoa. "Sulkemiseen" oli kuitenkin puolisen tuntia aikaa. Noh, eteenpäin sitten ilmaiseksi. Vesi on kylmää ja sen vuoksi ilma rotkossa oli viileämpää kuin ympäristössä.
Vesiputous
Rotkossa oli märkää, vettä valui reunoja pitkin alas seikkailijoiden niskaan. Kosken kuohun ääni oli todella jykevä. Vettä piisasi, koska aiemmin päivällä ja aiemmin viikolla oli satanut. Väkeä oli liikkeellä sen verran, että päätin ottaa kuvia hämärässä rotkossa käsivaralta, vaikka gorillapod oli matkassa. Ahtaalla polulla ei ollut tilaa kikkailla. Lopputulokset olivat ihan kohtalaisia, mutta palasin rotkoon uudelleen kierrettyäni takaisin alkupisteeseen yläkautta.
Alppilato
Rinteet olivat jyrkkiä ja mutkitteleva polku märkä ja osittain mutainen.
Ihanan märkää
Rotkon ylittävä silta on korkealla vedenpinnasta. Alas katsomista ei voine suositella korkeanpaikankammoisille.
Silta yli Partnachklammin
Rotko on aikojen saatossa syntynyt veden virtauksen ja siinä kulkevan irtonaisen aineksen aiheuttaman eroosion tuloksena. Rotkon kohdalla on kovaa kiveä, joka on kulunut vain kovimman kulutuksen suunnasta eli pohjasta, ja tuloksena on syntynyt syvä, mutta hyvin kapea rotko.
Partnachklamm sillalta
Lisää vettä rotkoon
Yläkautta kulkenut reitti palautti takaisin alkuun. Sulkemisaika oli koittanut jo tunti sitten, joten rotkossa oli vain muutama kulkija. Sulkemisajan jälkeen voi kuitenkin kohdata yllättäviä seikkoja: noin 7 maastopyöräilijän letka ajoi rotkon läpi. Tempausta ei olisi sallittu aukiolon aikana eikä se olisi ruuhkassa mitenkään onnistunutkaan. Ystävällisesti hölkkäsin letkan edessä kapeasta kohdasta leveämpään, jotta pääsisivät pysähtymättä ohitseni.
Aika ottaa gorillapod esille ja kokeilla mitä sen kanssa saisi aikaan.
Kova virtaus, mahtava ääni
Vettä tosiaan tuli niskaan ja välineiden päälle paikoitellen enemmän tai vähemmän. Käytin salamaa, jotta vesipisarat erottuisivat tummahkoa taustaa vasten. Slow speed sync oli päällä, jotta valotusaika mitattaisiin taustan mukaan eikä se menisi mustaksi liian lyhyen valotuksen vuoksi. Kuva on otettu käsivaralta. Talvella valuva vesi jäätyy puikoiksi ja paikka lienee melko maaginen näky.
Märkää on
Valoa ylhäältä
Seuraavaksi tarjolla on behind the scenes materiaalia. Gorillapodin sitomisen kanssa sai pähkäillä kosteassa ja viileässä rotkossa hetkisen ennen kuin löysin toimivan ratkaisun pystysuorien kuvien ottamiseen. Teräksinen suojavaijeri menee suoraan kameran edestä, mutta näen sen oikeastaan olennaisena osana kuvaa. Aitahan siellä suojasi matkaa. Sulkemisen jälkeen rotkossa ollaan täysin omalla vastuulla ja melko yksin, joten aita oli ihan kiva.
Behind the scenes - Gorillapod kiipeilee tolpassa
Rotkosta poistumisen jälkeen olo oli hieman kostea ja objektiivin etulinssi kaipasi puhdistusta. Sekä kameran (Pentax K-7), että objektiivin (DA 18-55 WR) tiivisteet olivat toimineet hyvin. Aurinko laski vuorien taakse takaisin hotellille kävellessä. Repusta löytyi puhdasta laatulasia (DA 15 ltd.) kameran nokalle talentamaan tapaus.
Auringonlasku
Myöhään illalla syömään mennessä kuu loisti seuraavan päivän tavoitteen yllä. Gorillapod tykkäsi katulampun halaamisesta ja tilanne saatiin ikuistettua.
Kuu Zugspitzen yllä
Seuraavaan osaan pääset alla olevaa linkkiä klikkaamalla.
