(linkki ensimmäiseen osaan) Garmisch-Partenkirchenissä pyörimisen toinen päivä. Aamu valkenee pilvisenä ja sadekuurokin saadaan. Päivän tavoitteena on valloittaa Saksan korkein vuori, Zugspitze (2962,06 m), mutta säätilanne ei näytä lupaavalta. Puolenpäivän aikaan horisontissa näkyy kuitenkin pieni läiskä sinistä, joten siirryn oitis Garmischin keskustasta bussilla Eibseelle siltä varalta, että ilma olisi tosiaan selkenemässä. Sateen ja pilvisyyden jatkuessa voisin edes kiertää Eibseen. Matkahuomiona bussin kyydistä todettakoon, että Grainaun taajama oli hienon näköinen.
Kesähinta edestakaisesta kyydistä huipulle on 48 euroa, enkä viitsi moista maksaa jos näkyvyys on alle 100 metriä pilvien vuoksi. Nyt vaikutti kuitenkin olevan onni myötä, sillä Eibseelle päästyäni pilvetön aukko oli kasvanut. Optimaaliset olosuhteet eivät todellakaan olleet sillä ilmassa oli hieman samaa sinistä hämyä kuin edellisenä päivänä ja pilvitilanne eli jatkuvasti, mutta tilanne näytti riittävän hyvältä ottaen huomioon sadetta povanneet sääennusteet. Nyt oli mentävä tai sitten tehtävä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa uusi yritys.
Eibseen Seilbahnin laiturilla
Pyrin vaunuun ensimmäisten joukossa, jotta voisin luonnollisesti aloittaa täyttämisen "perältä", josta oletin olevan parhaat näkymät tulosuuntaan. Tavoite onnistui. Eibsee sijaitsee kilometrin korkeudessa merenpinnasta, joten seilbahn nousee kaksi kilometriä vuoren rinnettä ylöspäin.
Eibsee Seilbahnin kyydistä
Toisen tukipilarin jälkeen nousu jyrkkenee ja alla oleva puusto katoaa. Matkalle osui pari pilveä.
Näkymää alaviistoon Seilbahnista, jyrkkää on
Huipulle on aikojen saatossa rakenneltu kaikenlaista. Alunperin korkeita huippuja oli lähekkäin kolme. Niistä kaksi on rakennettu erinäisiin käyttötarkoituksiin ja rakennelmat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Saksan ja Itävallan välinen raja kulkee huipun halki ja vanha rajatarkastuspiste on muistuttamassa ajasta ennen Schengenin sopimusta.
Huipun rakennelmia I
Huipun rakennelmia II
Huipun asemalta voi siirtyä alas 2600 metrin korkeudessa olevalle jäätikölle kävellen. Joskin suositumpi suunta näytti olevan jäätiköltä ylöspäin. Alas pääsee myös samanlaisella gondolihissillä kuin millä saavuin ylös vuoren toiselta puolelta. Jäätiköllä oli jäätä vähänlaisesti, mutta jonkinlainen pulkkamäki siellä näytti olevan kun ylhäältä tapahtumia seurasin. Talvella jäätiköltä löytyy laskettelurinteitä, joiden pohjia paranneltiin parhaillaan raskailla työkoneilla. Oletan, että työkoneet ovat saapuneet, mahdollisesti osina, ylös samaa tunnelia pitkin kuin jäätikölle kulkeva juna.
Tuonne menemällä voi pudota
Kiipelijöitä
Tätä rakennusta ei talvella lumikuorma paina.
Kuumaisemaa
Ylhäällä elää Alppinaakkoja. Pääasiallinen ravinnonlähde on turistien tarjoama ruoka.
Alppinaakka on saanut turisteilta ruokaa
Eibsee huipulta nähtynä
Itävaltaa
Kolmesta huipusta yksi on rakentamatta, mutta yli nelimetrinen risti sieltä löytyy. Ristiä on aikojen saatossa korjailtu ja vaihdettu, koska mm. salamat ja huviammuskelua harrastaneet amerikkaissotilaat ovat vahingoittaneet sitä. Ensimmäinen risti asennettiin huipulle vuonna 1851, joskin silloin läntisimmälle huipulle. Nykyinen on itäisimmällä huipulla, koska läntinen on rakenneltu ja sen vuoksi nykyään matalampi kuin itäinen huippu.
Panorama: Zugspitzen huippu
Pitihän huipulle toki varovaisesti kiivetä. Kamera reppuun ja menoksi.
Turva-alueelta poistuminen
Välillä joutui odottamaan ruuhkassa. Kuva on itseasiassa otettu alas tullessa. Huipun ristin saavutettuani olin pilvessä ja näkymät olivat harmaahkot.
Vasen reuna oli haastavin paikka
Päätin juhlistaa huipun valloittamista vehnäoluella. Huipulta löytyy Saksan korkeimmalla sijaitseva Biergarten, mutta nautin olueni sitäkin korkeammalla Münchner Hausin edustalla.
Huipun valloituksen kunniaksi
Pilvet vyöryivät lopulta valtaamaan koko huipun, mutta toisaalta olin jo nähnyt tarpeeksi ja pääsin nyt kokemaan erilaista huippua. Näkyvyys oli huonoimmillaan joitakin kymmeniä metrejä ja sadettakin saatiin hieman.
Lumikasa
Näkymävertailu: yläosa = alaosa?
Oli vähitellen tullut aika matkata takaisin alas.
Seilbahniin nousemassa
Eibseetä kiertää noin 7,5 kilometrin pituinen lenkki. Päätin kiertää sen. Järven vesi on jännän vihertävää. Harmillisesti ainakin puolet matkasta kului sateessa tarpoessa. Myös paras näköalapiste, joskin siinä oli tarjolla rakennettua sateensuojaa. Sain kuvattua panoramaa, ilman sateenvarjon aiheuttamaa häiriötä.
Panorama: Eibsee ja Zupgspitze sateessa
Onneksi sentään aivan jatkuvasti ei satanut.
Eibseen rannan harvoja rakennuksia
Seuraavaa bussia saikin sitten odotella 40 minuuttia.
Kahvitauko
Lopuksi tulossa vielä katsaus itse Garmisch-Partenkirchenin taajamaan. (linkki löytyy alta)
