Porta Westfalica

Porta Westfalica, eli suomeksi väännettynä Westfalian portti, on noin 35000 asukkaan pikkukaupunki NRW-osavaltion pohjoisosassa. Latinankielisestä nimestään huolimatta paikkaa eivät nimenneet roomalaiset, vaan nimi on 1800-luvulta ja viittaa pitkulaisten kukkuloiden välissä olevaan jokilaaksoon.

Porta Westfalican kukkulat helmikuussa Mindenistä nähtynä

Yllä olevasta kuvasta voinee oikean puolimmaiselta kukkulalta bongata myös jonkinlaisen monumentin. Matkan päätarkoitus oli mennä katsastamaan se lähempää. Junan kyydistä olin toki muutamaan kertaan nähnyt ja internetin ihmeellisestä maailmasta selvittänyt että kyseessä on Keisari Wilhelmin muistomerkki.

Saavuin kaupunkiin, kuten yleensä, junalla. Asema ei ole iso eikä siinä pysähdy kuin paikallisjunat.

Porta Westfalica bahnhof

Weserin jokilaaksoa

Ennen joen ylittämistä ja muistomerkille kapuamista päätin kuitenkin katsastaa kaupungin keskustan ja samalla etsiä jotain syötävää.

Rathaus (tuolla taustalla)

Hauptstrasse (pääkatu)

Taloja keskustassa

Kuvissa näkyy vain vanhantyylisiä taloja, mutta oli siellä uudempaa vähemmän koristeellistakin mukana. Yhdestä niistä löytyi erinomaista kebabbia (eli döneriä täälläpäin) tarjoillut paikka. Olin päivän ensimmäinen asiakas. Tankattuna ylitin joen.

Hotel Kaiserhof

Hotellin takaa lähti reittejä mäelle. Merkinnät olivat pahasti jääneet rehevän pusikon kätköihin ja toisaalta en tiennyt mitä merkinnät tarkoittavat, joten lähdin suuntaamaan oikealle ja ylös. Oikealle siksi, että sieltä puolelta kulkee autoilijoiden tie, joten mikäli en ennen sitä ehtisi riittävän ylös, voisin ainakin seurata tietä perille. Koko reitti oli jossain kohdassa kasvanut umpeen, joten lähdin seuraamaan suoraan ylös johtanutta epämääräistä polkua. Kyseinen taktiikka toimi Marienburgin linnalle kiivetessä, joten miksei nytkin. Päädyin lopulta teatterin taustalavastuksiin jyrkänteelle, joten piti palata takaisin ja jatkaa oikealle.

Betonia mäellä

Lopulta löytyi kyltillä osoitettu, kauan sitten jopa asfaltoitu polku kohti muistomerkkiä.

Polku muistomerkille

Matkan varrelle osui myös kuivahtanutta metsää. Lieköhän tuolla vihreällä puulla tekemistä asian kanssa?

Mystinen vihreä puu

Polku eteni ylöspäin suorempaa kuin sinne mutkitteleva tie. Pari kertaa piti suorittaa ylitys.

Tie muistomerkille

Rinteeseen vuonna 1896 valmistunut muistomerkki on hulppeat 88 metriä korkea. Lisäksi se sijaitsee reilusti (~150-200 m) ympäröivää maastoa korkeammalla, joten sieltä on hyvät näkymät. Alla oleva kuva on kasattu viidestä pystysuuntaisesta kuvasta ilmaista Microsoft ICEä ensimmäistä kertaa kokeillen. Kuvassa on virhe, mutta vain pieni sellainen, eikä laajakuvien yhteensovittaminen liene helppoa, koska reunat ovat melkoisen vääristyneitä. Itse ohjelma on todella helppokäyttöinen ja pitkälle automatisoitu.

Kaiser-Wilhelm-Denkmal

Käden asento lienee nykyään lailla kielletty täällä päin.

Miehellä oli mahtavat pulisongit

Näkymä muistomerkiltä

Aikani ihmeteltyäni oli aika siirtyä takaisin alas ja pyrkiä naapurikaupunkiin, jossa pitäisi olla mahtava puisto keisarillisen palatsin kera. Bussipysäkki löytyi, mutta busseja kulki sunnuntaisin vain tunnin välein ja odottaa pitäisi 40 minuuttia. Päätin kävellä takaisin rautatieasemalle.

Niittyä jokilaaksossa

Junia kulki ihan kohtalaisesti, mutta en uskaltanut kokeilla ilmaiseen kyytiin oikeuttavaa semestercardiani junissa, jotka eivät kulje sallitulla reitillä (olinhan väärässä osavaltiossa), vaikka tuo pysäkkiväli olisi periaatteessa sallittu. "Oikeaa" junaa odotellessa päätin kivuta Westfalian portin toisen puoliskon muodostavalle mäelle. Mäki oli jyrkempi ja eroosio oli nakertanut maata puiden juurien ympäriltä.

Polulle kaatunut puu

Varoituskyltti em. polulla

Korkealle sai taapertaa ennen kuin näkymää aukesi, mutta mielestäni kannatti.

Näköalapaikka

Tähän voisi olla hyvä lopettaa, mutta olisi ehkä turhan ilkeää olla näyttämättä näkymää näköalapaikan kaiteen vierestä. Kahden kuvan panorama.

Näkymä em. paikalta

Ylempänä mäellä oli tuhoutuneen muistomerkin jalustalle rakennettu pieni näköalatorni, mutta ympäröivät puut olivat todennäköisesti kasvaneet melkoisesti tornin rakentamisen jälkeen. Yli näkyi, mutta näköalakielekkeeltä oli mielestäni paljon parempi näkymä. Tornilta kiirehdin takaisin asemalle ja junalla naapurikaupunkiin, josta lisää seuraavaksi.


Aiheen vierestä totean, että blogi on nyt tasan vuoden ikäinen.