22.5.2011. Olen Slovakiassa koulutuksessa ja tarkoituksena on tehdä improvisoitu ryhmämatka yhteen Keski-Euroopan suurimmista linnoista. Kukkulan päällä 634 metrin korkeudessa Slovakian itäosassa sijaitseva Spissky Hrad, eli suomeksi Spisin linna, rakennettiin 1100-luvulla ja hylättiin vuonna 1780 tulipalon jälkeen. Nykyään osittain jälleenrakennettu linna on UNESCOn maailmanperintökohde.
Matka alkaa Kosicen rautatieasemalta, joka on ensimmäisellä kerralla hämmentävä paikka. Raiteilla ei ole näyttötauluja ja raidemerkinnät ovat sekavat. Sisällä nähty opastetaulu kertoo junan lähtevän raiteelta 3 ja myöhemmin sisällä nähty kertoo raiteeeksi kakkosen. Mystistä. Jälkikäteen kaikki on kuitenkin selvempää. Ensimmäinen tauluhan tarkoitti, että junalle mennään alikulkutunnelista kohdasta 3, eli viimeisestä, ja jälkimmäinen taulu kertoi, että juna on raiteella numero kaksi. Junassa ei ollut mitään merkintöjä, mutta luultavasti vain jäi huomaamatta jossain ikkunassa ollut A4 kokoinen paperi, jossa määränpää oli kirjoitettuna.
Hämmentävää, mutta yksisuuntainen lippu Spissky Vlachyyn maksoi noin 2,5 euroa, joten hinta/laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan.
Slovakialainen paikallisjuna
Lämpötila oli hellelukemissa, mutta onneksi junassa oli avattavat ikkunat. Sisällä odotti punertavat, erittäin mukavat, nahkapenkit. Mukavat siis hetkellisesti, koska nahkapenkit ja helle eivät sovi yhteen, joten noin puolet matkasta tuli seisottua. Mutta mikäs oli seisoessa kun...
Ihanan hiostavat nahkapenkit
...junamatkan aikana nähdyt maisemat olivat jokseenkin hulppeita. Slovakialaista kumpuilevaa maastoa. Kauempana pohjoisessa Puolan rajalla on vuoristoa, mutta nyt nähtyjä korkeita kukkuloita ei vielä vuoriksi voine väittää, vaikka Saksassa väittävät vastaanvan kokoisia vuoriksi. Esim. Harzin vuoristo. Junan ikkunat olivat avattavaa mallia, joten kyydistä pystyi kuvaamaan ilman ikkunaheijastuksia. Samalla sai viilennystä ilmavirrasta.
Hornad-jokea ylittämässä
Tunninpituinen junamatka päättyi Spisske Vlachyn asemalle. Junassa ei ollut näyttöjä eikä kuulutuksia, joten määränpäätä joutui kyttäämään ikkunoista.
Spisske Vlachyn rautatieasema
Asemalta matka jatkui taksilla vajaan 10 kilometrin päässä sijaitsevalle linnalle. Bussilla olisi päässyt lähelle, mutta väkeä oli kahteen täyteen taksilliseen, joten hinta oli helppo jakaa. Matka maksoi 16 euroa, joten neljä euroa per naama. Ei paha, ja tuossa oli varmasti turistilisää.
Kirkko Spisske Vlachyssa liikkuvasta taksista nähtynä
Taksilla kohti linnaa
Linna näytti taksista erittäin mielenkiintoiselta, mutta perille päästyä huomion varasti, ainakin hetkellisesti, edustalle pysäköity tuunattu menopeli!
Hydro tuning 78
Horisontissa jyrisi ja välillä salamoi. Pilvet näyttivät menevän linnasta ohi ja niinhän siinä lopulta kävi. Mahtia! Aika edetä sisälle linnaan. Sisäänpääsymaksu oli 5 euroa.
Ukkospilviä horisontissa
Linnassa pyöriessä alkoi kuulua lentokoneen ääntä, suurella volyymillä. Lopulta kiviseinän takaa lensi matalalla suoraan yli pienkone. Spectacularr!
Ylilento
Raunioita ja sisäänkäynti
Edellisen kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa. Sateen heikentyessä oli hyvä edetä linnan raunioilla eteenpäin kunnes vastaan tuli sisätiloja. Sisälle oli pykätty jonkinlainen museo, jossa oli mm. muutama haarniska ja aseita.
Haarniska
Lisäksi siellä oli pieni kirkko, ihan oikealla paikallaan, ja kirkkoa vastapäätä kidutuskammio, joka ei välttämättä ollut oikealla paikallaan. Toisaalta olisihan se ollut hyvä keino varmistaa, että kaikki ovat ajoissa messussa, kun myöhässä olevat syntiset joutuisivat vastapäiseen huoneeseen katumaan myöhästymistään. Kammiossa oli lukuisia laitteita ja illustraatioita.
Kidutuskammio
Sateen tauottua oli hyvä edetä torniin. Ukkonenkin oli poistunut etäämmälle. Torniin pääsi erittäin kapeita kierreportaita pitkin. Kerrosten välillä oli tasanteita, joten liikenne sujui. Portaita ei todellakaan ollut rakennettu nykyihmisen mittoihin.
Kierreportaat torniin
Linnan torni on helposti ympäristön korkein kohta ja sieltä avautui mahtavat näkymät.
Panorama tornista
Tornista laskeuduttua linnaan oli vyörynyt suuri turistilauma, joka tuntui keskittyvän penkkien läheisyyteen. Näky varmisti tornispekulaatiot epämääräisten teemapukeutuneiden tyyppien palloilusta. Jonkinlaista näytelmää olisi tulossa.
Näyttämö
Näytelmä ei onneksi ollut tarina vaan epämääräinen kasa taistelukohtauksia slovakiankielisten väliselostuksien kera. Hyvä niin sillä selostuksista ei ymmärtänyt yhtään mitään. Mukana oli myös komediaa. Ihan jees!
Mahtia!
Näytöksen jälkeen oli aika vähitellen poistua linnasta. Sitä ennen kuitenkin kierros suurta pihaa kiertävää muuria pitkin ja takaisin pihan poikki. Osa ryhmästä oli käynyt tornissa ennen sadekuuroa ja oli jo lähtövalmiina ennen kuin hitaimmat olivat ehtineet suurelle pihalle kävelemään linnan muuria. Onneksi linnasta sai jotain syötävää ja penkkejä oli tarjolla. Taustalla vyöryi jälleen ukkospilviä.
Ukkospilvi lipuu linnan ohi
Pilvet ohittivat linnan ja läheiseen Spisske Podhradien kaupunkiin pääsi kävelemään mäkeä alas aurinkoisissa olosuhteissa.
Mehiläinen pörrää niityllä
Kaupungista piti päästä jotenkin naapurikaupunkiin samalle juna-asemalle kuin minne saavuttiin. Kulkuneuvoksi löytyi kiskobussi. Samaan aikaan joukkioon ilmestyi mustalaislapsi kerjäämään rahaa.
Kiskobussi Spisske Podhradien asemalla
Kiskobussin lähtöön oli vielä yli puoli tuntia, mutta sisälle menemällä pääsi eroon rasittavasta ympärillä pyörineestä mustaislapsesta. Varsinkin kun kyseisellä hepulla oli nurkan takana back-uppia seuraamassa onko onni matkassa. Ei ollut, rahaa ei irronnut.
Matka Kosiceen vaihdolla Spissky Vlachyssä kustansi 2,98 euroa. Ennen kyytiin nousemista tuli otettua viimeinen kuva linnasta.
Spissky Hrad
Hyvä reissu. Matka oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin itse kohde.
