Oktoberfest Hannover

Speciale report!

Oktoberfest Hannover on kaikkitietävän wikipedian mukaan kävijämäärältään Maailman toiseksi suurin Oktoberfest. Kävin paikanpäällä heti avausiltana 23.9. katsastamassa mitä sieltä löytyy.

Säännöt

Alue oli melkoisen autio vielä puoli seitsemältä illalla, kaikki viritelmät oli toki jo saatu pystyyn, koska tapahtuma aukesi jo alkuiltapäivästä. Tapahtuman luonne selvisi nopeasti jo portilla. Logostakin voinee päätellä, että pääosassa ei ole olut, kuten Münchenissä. 

Bratwurstia tarjolla

Heisse Räder, ja!

Alue on suorakulmion muotoinen rinki, jonka keskellä on tyhjää huoltoaluetta. Ratkaisu saa sivuvaikutuksena alueen näyttämään suuremmalta. Aluetta tutkiessa vastaan tuli kulkue, jonka edessä soitettiin nuotteja tuijottaen ja perässä taapersi pukutyyppejä "rundgang" läpyskät rinnoissaan. 

Amatöörien puuhastelua

Ruuan puolesta tarjolla oli ylivoimaisesti eniten makkaraa, mutta löytyi sieltä sentään jotain muutakin.

Festariruokaa

Ruokakojun teltta

Käsitykseni mukaan Oktoberfestin suurin tarkoitus on nauttia olutta teltassa. Festhalletelttoja löytyi kaksi kappaletta. Ahrend osoittautui bileteltaksi, jossa oli vähänlaisesti pöytiä, musiikista vastasi DJ eikä sisällä ollut yhtään asiakasta.

Festhalle Ahrend

 Festhalle Marrisissa sen sijaan oli asiakkaita ja tapahtumaa. Loistavaa!

Festhalle Marris

Festhalle Marris sisältä

Aiemmin nähty kulkue oli päätynyt kyseiseen telttaan ja edessä oli menossa jonkinlainen seremonia. Vapaita paikkoja oli runsaasti tarjolla. Heti sisäänkäynnin vieressä oli tarjolla olutta, joten litran tuoppi 9 €urolla matkaan ja seuraamaan seremoniaa, joka osoittautui avausseremoniaksi. Pieneen tynnyriin hakattiin hana ja tapahtuma polkaistiin virallisesti käyntiin.

Marrisissa oli tarjolla Gilden pilsneriä taikka Franziskanerin vehnäolutta. Varsinaisia oktoberfestoluita ei ollut saatavilla nähdäkseni koko alueella.

Virallinen avajaisolut

Puoliväli

Perjantaisin on ilotulituspäivä. Ilotulitus oli pitkä ja hieno. Paljon parempi kuin olin odottanut.

Ilotulitus

Norminäkymää

Oktoberfest Hannover eeeei onnistunut vakuuttamaan. Tapahtuma saattaa hyvinkin olla toiseksi eniten vierailijoita keräävä, mutta tuleeko väki nauttimaan olutta vai suuren tivolin / normimarkkinan perässä? Väittäisin, että suuri(n) osa tulee jälkimmäisen vuoksi.

Kunnon oktoberfestit lienevät Baijerissa. Kenties joku vuosi päädyn Müncheniin nahkahousuissa... kenties en.

Como

Italianlomani ensimmäinen kohde. Comoon pääsee kätevästi Milano-Malpensan lentokentältä junalla yhden vaihdon kautta. Germanwingsin lentokone saapui lentokentälle noin 45 minuuttia myöhässä. Syynä ylioptimoitu aikataulutus, joka ei kestä minkäänlaisia häiriöitä. Etukäteen katsottuun, kätevimpään, junayhteyteen oli alunperin reilun tunnin vara, mutta 45 min + laukun odotus sai jo katsomaan seuraavia yhteyksiä. Lopulta sain laukun noin 5 minuuttia ennen junan lähtöä. Reitti asemalle oli esimerkillisesti merkattu lattiaan, joten pääsin etenemään sinne ongelmitta. 

Lippujono oli onneksi olematon, joten sain lopulta junaliput kaksi minuuttia ennen junan lähtöä ja ehdin kyytiin. Stressitön alku lomalle, mutta pääsin sentään määränpäähäni suunnitellusti iltaseiskalta.

Como sijaitsee Pohjois-Italiassa Comojärven lounaisessa kärjessä Sveitsin rajan tuntumassa. Väkiluku on 85000, joten ihan kohtalaisen kokoinen taajama on kyseessä. Kaupunki on roomalaisten peruja ajalta 196 ennen ajanlaskun alkua. Keskusta siirtyi järven rannalle hieman myöhemmin kun Julius Caesar päätti kuivatuttaa siellä olleen suon ja rakennuttaa kunnollisen roomalaisen ruutukaavallisen keskustan sinne.

Kaupungin parasta antia on mielestäni järven ranta, joten pyörin ensimmäisen illan sillä suunnalla. Ilmasto on subtrooppinen, vaikka Alppien ensimmäiset kukkulat kohoavat välittömästi kaupungin tuntumassa. Kasvillisuus eroaa merkittävästi siitä mitä Alppien pohjoispuolelta löytyy. Lämpöä oli elokuun viimeisessä illassa yli 25 astetta vielä auringonlaskun jälkeenkin.

Rannalla olevasta puistosta löytyy paikalliselle suurmiehelle, Alessandro Voltalle, omistettu museo/temppeli Tempio Voltiano. Voltan nimi saattaa kuulostaa tutulta sillä SI-järjestelmän jännitteen yksikkö, voltti, on nimetty miehen mukaan. Volta kehitti vuonna 1800 Maailman ensimmäisen pariston.

Tempio Voltiano

Antonio Sant'Elia -monumentti

Tempio Voltianon vierestä löytyy korkea monumentti Comossa syntyneen arkkitehdin muistoksi. Monumentti lienee samaa futuristista paljasta tyyliä kuin miehen piirrokset, joista lähestulkoon mitään ei koskaan rakennettu, koska niiden toteuttamisen sijaan nuori nationalistinen arkkitehti päätti mennä kuolemaan ensimmäisessä maailmansodassa.

Puiston rannasta löytyy penkkien lisäksi mm. huvivenepaikkoja ja joitakin satoja metrejä pitkä laituri, jonka kaiteet ovat tupaten täynnä hämähäkkejä. Laiturin pääty oli suljettu verkkoaidalla ja poliisiteipeillä. Hmmmmm... No, joka tapauksessa pelottavin asia, joka hämärällä laiturilla vaani oli järkyttävän kokoinen hämähäkkipopulaatio. Gorillapod kun piti saada kaiteeseen kiinni parin kuvan ottamiseksi.

Laiturilla piisaa pituutta

Keskustaa, taustalla Duomo

Rannan tolppia

Seuraava päivä koitti. Harmillisesti näkyvyys oli yhtä huono kuin edellisenä iltana. Kummallista sinistä hämyä. Siitä huolimatta päivän päätavoitteena oli kiipeillä kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla.

Käsi

Como

Keskustan läpi kävelemisen jälkeen suuntasin kohti Brunaten kylään kulkevaa funikulaaria, jonka radan valoja näkyy rinteessä parissa yllä olevassa kuvassa. Kartta, jonka olin valokuvannut kaupunkiin saavuttuani Nord Lago -rautatieaseman ulkopuolella, näytti funikulaarin lähtöpaikan väärin, joten löysin itseni rinteestä väärässä paikassa. Pitkään ei tarvinnut miettiä, vaan lähdin taapertamaan eteenpäin etsimään näköalapaikkoja keskustaan.

Kaksisuuntainen tie, Via Torno, oli todella kapea ja jalankulkijoille oli varattu olemattomasti tilaa. Tosi turvallisen oloista. Autoille kannattaa antaa tilaa siten, että on itse kokoajan selkeästi näkyvissä. Väistin erästä autoa liiankin hyvin ja lopputuloksena sivupeili meni noin 10 sentin päästä mahasta kun kuski ei tainnut huomata mitään. Lopulta päädyin "niemen" kärkeen, josta avautui sinertävän hämyn täyttämä näkymä yli järven. 

Funikulaariasema

Takaisin palasin alakautta ja päädyin sattumalta funikulaarin asemalle. Edestakainen lippu Brunaten kylään maksoi hämärien muistikuvieni perusteella 5,20€. Härveliin mahtuu kerralla 14 henkilöä. Raiteita on yksi ja vaunuja kaksi. Toinen on ylhäällä ja toinen alhaalla. Vaunut lähtevät liikkeelle saman aikaisesti ja kohtaavat keskellä, jossa on lyhyen matkan ajan kahdet raiteet.

Noin 500 metriä Comoa korkeammalla sijaitsevassa Brunaten kylässä on kaikkitietävän wikipedian mukaan 1800 asukasta. Pääsevät nauttimaan hienoista näkymistä. Ylös kylään pääsee myös autolla, joten eristyksissä se ei ole.

Como Brunatesta nähtynä

 Chiesa Parrocchtale

Lähdin suuntaamaan kylän halki kohti korkeammalla sijaitsevaa A. Voltan mukaan nimettyä majakkaa, josta oletin avautuvan hulppeat, joskin sinertävän usvaiset näkymät. Ohitin matkalla mm. kirkon.

Faro Voltiano

Majakan takana on kolme korkeaa ristiä. En tiedä miksi, mutta kaikkitietävä wikipedia kertoilee, että 29 metriä korkea majakka rakennettiin vuonna 1929 kolmen ristin mäelle, joten ristit olivat siellä ensin. 

Ristit mäellä

Kohti korkeuksia

Kaiteelta avautui ihan ok näkymät, mutta majakkaan pääsi eurolla, joten pitihän sinne mennä, koska sieltä näkisi todennäköisesti lähistön puiden yli. Totta tosiaan näki. Näkymät olivat huomattavasti hienommat kuin ristien takaa. Ilman mystistä sinertävää häiriötä sieltä olisi nähnyt todella pitkälle.

Panorama kohti Brunatea ja Comoa

Panorama järvelle

Väliin parit sekalaiset kuvat keskustasta ennen kuin siirrytään seuraavan kukkulan valloitukseen.

Nunnat rantapuistossa

Duomo sisältä

Normiaukio vanhassa kaupungissa

Pericolo!

Kaupungin "takana" mäen päällä sijaitsee linnoituksen rauniot. Käytännössä siellä törröttää torni, jota päätin mennä vilkaisemaan lähemmin. Pääsihän siinä samalla kävelemään kaupungin halki ja ylhäältä saattaisi avautua hyvät näkymät. Kaupungin läpi käveleminen oli ihan jees. Pizzaa tankkiin puolivälissä ja taas piisasi energiaa tutkimusmatkailuun. Itse mäen valloitus ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Ylös menevä tie kiersi ja kiersi kukkulaa. Nousua oli reippaasti koko matkalla, mutta toiveissa oli jotain lyhyempää ja jyrkempää.

Eteenpäin tarpominen palkittiin lopulta huipulle pääsemisenä, mutta matkan aikana ei voinut välttyä ajatukselta, että olisin ehkä kuitenkin mieluummin vetänyt jätskiä rannalla. Näkymä ei ollut vaivan arvoinen. Ihan jees, mutta Brunatesta oli jo nähnyt ilmavaa maisemaa.

Como Castello Baradellolta nähtynä

Castello Baradello

Itse linnoitus, vuonna 1151 rakennettu Castello Baradello, oli tuohon aikaan jo suljettu. Portin ovi oli lukossa ja valvontakamera seurasi porttia. Noh, tänne asti oli tultu ja kamera ei seurannut muuria, joten lähdin seuraamaan muurin vierustaa kiertävää polkua. Tarkoitus ei ollut hajottaa mitään, joten ei haitannut vaikka olin kameralle pääoven vieressä tallentunut. Muuria seurannut polku päätyi lopulta linnoituksen "pihalle", eli sinne minne lukittu pääovi olisi johtanut ja jossa ei ollut oikeastaan mitään erityistä nähtävää. Paikka oli tornia lukuunottamatta raunioina ja kivet oli ilmeisesti käytetty toisaalla. Näkymiäkään ei puiden vuoksi ollut sen vertaa mitä hieman alempaa mäeltä.

Koska olin alueella luvatta, en lähtenyt kokeilemaan pääseekö torniin vaan päätin poistua. Löysin merkatun, haastavan jyrkän, reitin alas. Hienoa. En ollut tullessa bongannut, joten ei ollut tietoa mihin siitä päätyy, mutta kyltti kertoi siitä pääsevän keskustaan ja Comon keskusta oli kyseisessä suunnassa. Reitti päätyi lopulta noin 200 metriä alemmas hyvin nopeasti. Paikasta ei ollut tietoa, mutta kyseessä oli saman näköinen tie kuin mitä olin ylös mennessä käyttänyt. Alaspäin menevä suunta oli tukittu suurella kasalla kiviä, mutta sen ohitti epämääräinen merkkaamaton polunpätkä, joka vei minut reitille, jota käytin ylös mennessä. Mahtia!

Loppuun vielä kuva matkalta keskustaan. Rantaan päästyäni ostin päivän saavutuksista palkinnoksi suurimman jätskin mitä löysin. Oli kooltaan noin neljä suurehkoa pallollista ja maksoi 2,80€.

Como on hieno paikka. Suosittelen! Hieman turistinen, mutta ei liian. Kaikkitietävä wikipedia kertoilee, että mm. Madonna ja George Clooney omistavat taikka ovat omistaneet kiinteistöjä kaupungissa. Tarjolla on hienoja kartanoita hienossa ympäristössä, joten en ihmettele.

Katsaus Pohjois-Italiaan

Loma oli ja meni, joten on aika vetää yhteen mietteitä alkaen nähdyistä kaupungeista, italialaisesta olutkulttuurista sekä muusta ihmeellisestä päätyen lopulta italialaisen TV:n yhtäläisyyksiin legendaarisen Fast Shown Channel 9 kanssa.

Como (lisää...)

Kaupunki, jonka mukaan on nimetty yksi Euroopan syvimmistä järvistä: yli 400 metrin syvyinen Lago di Como. Parasta antia on näkymä järvelle, josta kohoaa jyrkät rinteet. Kuvassa kuitenkin näkymä toisinpäin.

Bergamo (lisää...)

Koostuu oikeastaan kahdesta osasta: UNESCOn perintökohteita sisältävästä Citta Altasta, jonka Venetsialaiset muurittivat mäen päälle sekä uudemmasta kaupungista mäen alla. Citta Altan Duomossa (tuomiokirkko) on yhden paavin arkku näytillä ja oheistilpehöörit esillä.

Peschiera del Garda (lisää...)

Yksi Lago di Garda –järven suurimmista kaupungeista. Perustuu vanhaan joen suussa saarella olevaan linnoitukseen. Nykyään viihtyisä lomakohde, jonka lähistöllä on mm. Euroopan kolmanneksi suosituin huvipuisto Gardaland, jonkinlainen elokuvamaailma sekä safaripuisto. Biitsi ei ollut uskomaton, mutta vesi oli 30 asteen helteessä mukavan viileää.

 

Verona (lisää...)

Kahdeksan nunnaa ja minä… liikennevaloissa. Verona on historian täyttämä kaupunki, jossa on jopa aidattu katuihin aukkoja, jotta ikiwanhoja roomalaisten rakennusten jäännöksiä näkyisi kaikelle kansalle. Areena on kuin Colosseum, mutta hieman matalampi ja aktiivisessa teatteri/ooppera käytössä.

 

Bolzano (lisää...)

Erittäin viihtyisä kaupunki laaksossa vuorten välissä. Ei näytä italialaiselta, mikä johtunee siitä, että alle 100 vuotta sitten alue oli osa Itävaltaa. Alue on virallisesti kaksikielinen ja pärjäsin saksalla oikein mainiosti. Valitettavasti jäämies Ötzi on lomalla maanantaisin. En tiennyt, että jäämies on kyseisessä kaupungissa kun matkoja suunnittelin. Kyseessä oli improvisoitu päivämatka Veronasta.

Venetsia (lisää...)

Hotellini oli Mestressä ja respa informoi saapuessani, että Venetsiaan vievät kulkuneuvot ovat lakossa. Hienoa. Päätin improvisoida ja yritin pitkänmatkan junilla. Ei onnistunut, mutta onnea oli matkassa ja pääsin australialaisen(?) pariskunnan ranskalaisen vuokra-auton kyydissä perille. Toivottavasti löysivät parkkipaikan, koska eivät olleet ainoita yrittäjiä. Itse kaupungissa on valtavasti turisteja, rihkamaa sekä siirtolaisia myymässä järjestäytyneesti väärennettyjä(?) laukkuja ja muuta tilpehööriä. Paikka on suurempi kuin miltä kartasta katsomalla näyttäisi, koska suoraa linjaa ei pääse mihinkään ja sokkelossa on enemmän kuin helppo kiertää pitkää reittiä. Ei niin kallis kuin olin etukäteen kuullut. Kieltämättä ainutlaatuinen paikka, mutta yksi päivä riitti tällä kertaa.

Trieste (lisää...)

Improvisoitu päivämatka Venetsian turistisokkelon alkaessa ahdistaa. Trieste on rannikkokaupunki Slovenian rajan tuntumassa. Mäkistä maastoa ja merenkulun tuomien rikkauksien avulla rakennettuja tyylikkäitä rakennuksia. Kohtuullisen vähän turisteja.

 

Brescia (lisää...)

Historiallisen oloinen paikka, jossa on laajahko vanha kaupunki sekä muutamia monumentaalisen näköisiä rakennuksia ja kukkulan päällä oleva linna. Loppupeleissä kyseessä on aika nopeasti nähty paikka.

Milano (lisää...)

Muodin mainostaminen iskee silmille jo rautatieasemalla ja jatkuu oikeastaan kaikkialla. Jopa kuuluisan Duomon seinäremontteja peittävissä suojissa. Päätin olla muodikas ja ostaa H&M:ltä sukkia, koska viimeinen mukaan otettu pari oli jalassa ja halusin H&M t-paitojeni kanssa yhteensopivat sukat. Duomossa oli muutamalla ovella sotilaita portsareina ja pari kuivahtanutta kardinaalin raatoa hyvin valaistuissa vitriineissä. Iholle tunkevia katukaupustelijoita piisaa.

Sekalaisia havaintoja

Uskonnollista porukkaa tosiaan. Kirkkojen pukukoodista ollaan paikoitellen hyvin tarkkoja ja nunnia on kaikkialla raportoimassa inkvisiitiolle synnintekijöistä.

Sitten muihin aiheisiin. Italialainen ja olutkulttuuri eivät perinteisen(?) käsityksen…

  

…mukaan mahdu samaan lauseeseen, koska:

Kyseessä on hyvin pitkälti totuus, mutta poikkeuksiakin havaittiin…

Bolzanon keskustassa on Brauhaus, jonka Bozner Bier on todella hyvää. Vehnis oli mielestäni ihan perusesitys ja tumma olut heikko. Nokkelimmat jo varmaan huomasivatkin, että panimo oli kirjoitettu saksaksi. Se siitä italialaisesta, mutta sijaitsee nykyisten Italian rajojen sisäpuolella.

Seuraavan bongasin Triestessä erään pienen liikkeen edustalla.

 

Päätin ostaa *köh* kannatuksen vuoksi *köh* yhden India Pale Alen, jonka roudasin Braunschweigiin testattavaksi. Odottaa toistaiseksi vielä kaapissa hetkeään. Triestestä löytyi kattavan oloista, pääosin ulkomaista, valikoimaa muutenkin, mutta kenties se johtuu siitä, että slovenialaiset ovat ilkkuneet rajan yli, että mammanpojat juovat viiniä ja tosimiehet olutta.

Supermarketeissa, ainakin osassa, on tarjolla muun muassa trappistiolutta ja näinpä Samichlausiakin yhdessä brescialaisessa marketissa. Viiniä on silti tarjolla valtavasti enemmän.

Juomalinjalla jatkaen. Kaupungeissa oli ilahduttavan paljon vesipisteitä tarjolla sammuttamaan helteessä kulkijan janoa tai täyttämään vesipulloa. Saksassa näkyy aina välillä jotain vastaavaa, mutta ne on aina varustettu ”ei juomavettä” –kyltillä. Roomalaisten vesijohtoperinne näkyy. Hyvä Italia!

Italialainen jätski on erinomaista ellei paikoitellen jopa hekumallista. Suunnilleen samaa italialaiseksi mainostettua itse tehtyä jätskiä saa tosin Saksastakin, jossa normihinta on noin 80-90c per pallo. Sanoisin, että Italian perushintataso liikkuu samoilla seuduilla, mutta esimerkiksi Milanon keskustasta on turha odottaa saavansa mitään tuohon hintaan. Kaksi palloa maksoi 3,20€. Kuvan jätski on Peschieran keskustasta. Hintaa en muista.

Liskoja on kaikkialla. Vikkeliä otuksia.

 Myös töhertäjiä on kaikkialla. Veikkaisin, että ovat myöskin vikkeliä otuksia.

Omatoimimatkaajan ihanaa arkea on kamojen roudaus paikasta toiseen. Se oli Italian +30 asteisessa säässä todella antoisaa puuhaa. Laukussani ei ole renkaita vaan se piti ihan oikeasti kantaa. Kantamisen välissä ehti toki istua junissa. Alla olevan kuvan pinkka maksoi 85 euroa. Ei paha! Kuvasta puuttuu kaksi lippua, koska lippu lentokentälle oli vielä ostamatta ja yksi oli unohtunut selkärepun taskuun. Kuumana vinkkinä todettakoon, että regionale junat ovat merkittävästi halvempia kuin nopeammat eurostar ym. junat, joten jos ei ole aivan hirveä kiire niin kannattanee käyttää. Kahden tunnin matka Veronasta Venetsiaan maksoi alle 8 euroa kun tunnissa saman matkan ajava juna olisi ollut 20 euroa. Edullisuuden vuoksi varsinkin pitkää matkaa ajavat regionale velocit ovat usein täynnä. Toisena vinkkinä sanottakoon, että käyttäkää itsepalveluautomaatteja. Kielen saa valittua useasta vaihtoehdosta, käteinen ja kortit kelpaavat ja mikä tärkeintä: ei tarvitse käyttää puolta päivää tiskille jonottamiseen.

Liput on ennen käyttöä leimattava keltaiseen boksiin tökkäämällä. Muuten tulee penalttia! Ei kannata jättää ihan viimeiseen hetkeen, koska ne boksit ei aina toimi.

  

Lopuksi vielä katsaus italialaiseen televisioon. Comossa aamiaista syödessäni näin ykköskanavan säätiedotuksen. Ilmavoimien tyyppi univormu päällä selostamassa mitä taivaalta tuleman pitää. Eikä siinä vielä kaikki. Peschierassa vilkaisin pikaisesti mitä telkkarista tulee niin sieltä tuli joko dubbaamalla tuhottuja ulkomaisia tai kotimaista tuotantoa, joka näytti tältä:

Kun lisäksi ottaa huomioon miltä paikallinen kieli kuulostaa. Ei voinut välttyä legendaariselta Channel 9 (youtubelinkki) vaikutelmalta.

Kaiken kaikkiaan hieno, mutta piinaavan kuuma ja hikinen reissu. Kuvia tiedossa lisää kunhan joudan koostamaan.